Niin lomalla

Reilu viikko on nyt takana tätä pidempää lomapätkää, jota myös kesätyöttömyydeksi kutsutaan. Uusi työsoppari alkaa sitten 15.8. ja sillon odottaakin ihan uudet kuviot töissä. Niistä oon oikeen hyvillä mielin, mutta kyllä tulee tämä kunnon tauko nyt tarpeeseen ensin. Ei viikko oikeen oo vielä riittänyt väsymyksen purkamiseen eikä kunnon rentoutumiseen.

Ollaan laitettu tässä kesän aikana kotia vähän uusiksi. Saatiin veljeltä muuttonsa tieltä kirjoituspöytä, mikä sijoitettiin vapaaseen makkariin. Oon pitkään kaivannut työskentelytilaa, pöytää mihin sais tietokoneen ja kaikki tärkeet paperit. Huippua et sellainen nyt on! Selkeesti enemmän houkuttaa nyt koneenkin avaaminen, vaikka huonossa jamassa tää kone edelleen on kirjoittamista aatellen. Ei vaan tuu nykyään enää konetta niin käytettyä, että uuden hankkiminen olis sellanen asia mihin haluaa nyt panostaa. Luurilla ja tabletilla tulee asiat hoidettua enemmän kuin hyvin nykyään. Mut toisko vaikka joulupukki uuden koneen jos oon loppuvuoden oikeen kiltti? Kirjoittamaan kyllä kaipaan kovasti enemmän ja sen uus kone mahdollistais paremmin.

Mun kesäkuun lomaviikolla pestiin ja öljyttiin terassi ja siitä tuli kyllä tosi kiva. Mietinnässä on kovasti kaikkea juttua, miten pihaa haluttais laittaa, mutta jää varmaan ensi kesään, että on vähän enemmän rahaa laittaa siihen hommaan.

Saatiin eilen myös alkuun olkkarin seinäprojekti, valokuvataulu. Siitä tulee kyllä tosi kiva!

                                     


Minttu kasvaa kovaa vauhtia ja on kyllä aivan mahtava ipana. :) Penturokotukset on käyty hakemassa ja seuraavaksi mietitään pentukouluja sitten. Neiti on aika arkajalka vielä kun ollaan paljon kotona, lenkeillä ei oikeen voi vielä käydä eikä oo paljon muiden koirien kanssa oltu tekemisissä. Kotona kouluttaminen sujuu tosi hienosti, uusia käskyjä Minttu oppii paremmin mitä odotin, mutta olishan se tosi tärkeää oppia tottelemaan myös muualla ja muiden lähellä kuin kotona meidän kesken. Minttu oppi miehen loman aikana lähes täysin sisäsiistiksi mistä oon tosi ylpeä! Yöllä herätään ulos pariinkin otteeseen, sen ehkä kärsii koska sisäsiisteys noin pienellä pennulla on mahtava juttu ja onhan sinne ulos helpompi kävellä kuin siivota jätöksiä sisältä koko ajan.

                                                 
                




                                 

Lomalla nyt tosiaan sitte vielä viitisen viikkoa. Tähän asti aika on mennyt tosi nopeesti vaikken ihmeempiä oo puuhaillut. Aamuisin tulee nukkua melko myöhään, mistä en ite hirveesti tykkää kun tuntuu et puolet päivistä menee hukkaan. Minttu kuitenkin valvottaa mua sen verran öisin, että paree vaan nukkua aamuisin että saa levättyä loman aikana kunnolla.

Mun elämäntaparemontti jatkuu edelleen. Reilu 11 kiloa sieltä helmikuun lopusta oon nyt kevyempi. Tuli pieni suvantovaihe tossa viime kuussa, kun en jaksanut kauheasti nipottaa ja olin töistä tosi väsynyt. Nyt lomalla sujuu tosi hyvin, liikkuminen on innostanut tosi paljon ja ruokavaliota on helppo pitää yllä kun ruokailuajat, rytmin ja ruuat saa täysin itse määrittää. Tästä aiheesta on tulossa vielä ihan oma merkintä, koska asiaan liittyy paljon ajatuksia, jotka haluan kirjoitella ylös. 

Lomalle ei oo sen kummempia suunnitelmia. Nautin ihan suunnattomasti tästä, että saa olla ja puuhastella kiireettömästi kotona. Mulle parasta on pitää kotia siistinä ja laittaa ruokaa joka päivä, olla ulkona ja nauttia kotielämästä. Sinänsä oon löytänyt itseni täysin oikeaan paikkaan oikean ihmisen vierelle, täällä asumisen myötä oon huomannut nauttivani asioista, joiden pari vuotta sitten ajattelin olevan tosi kaukaisia.

Siitä puheen olleen, meillä oli miehen kanssa kuukausi sitten 2-vuotispäivä. Aika hurjaa, että siitä on jo kaks vuotta kun alettiin tapailla. Niin paljon on ehtiny tässä ajassa tapahtua, pitkä, mutta samalla lyhyt aika ja niin nopeasti on mennyt. Päivääkään en vaihtais pois. Parempaa ihmistä en rinnalleni voisi toivoa, vaikka ekat puoli vuotta menikin siihen, ettei kumpikaan ajatellut, että parin vuoden päästä tässä ollaan. Onneksi elämä meni juuri näin. :)

Kesää

Käynnistin pitkästä aikaa tietokoneen ja lueskelin vanhoja tekstejä. Palo kirjottamaan on kova, mutta mun tietokone vetelee niin viimeisiään, että tän kanssa en jaksa oikeen taistella. Oon katellut jo pitkään uusia koneita, mutta toistaiseks ei oo ollut ylimääräistä rahaa. Tabletilla ja puhelimella saa kaikki hommat hoidettua enemmän kuin hyvin, tietokonetta kaipaisin lähinnä kirjoittamiseen. Josko sen uuden koneen vielä tämän vuoden puolella sais..

On tähän blogihiljaisuuteen kyllä muitakin syitä. Tärkein lienee se, että meille tuli viis viikkoa sitten koiranpentu. :) Berninpaimenkoiran ja eurasierin sekoitusta oleva neiti nimeltä Minttu.

Oon tässä saanut todeta, että äitiysloma olis ollu tarpeen myös koiravauvan kanssa. Työläs on, herättää neljältä, syö koko ajan, vaatii huomiota, opettamista, kouluttamista. Ja se sotkee. Asiansa osaa melko hyvin tehdä ulos tai paperille, mutta kaiken se repii ja levittää. Siivoamisen jälkeen muutaman tunnin jälkeen sama kaaos. Täyden työpäivän kun tekee niin siihen päälle ei oo paljon muuta ehtinyt kuin neidin tarpeista huolehtia.

Mutta onhan se rakas. Niin rakas! Viisi viikkoa tuntuu kyllä paljon pidemmältä, vaikea enää kuvitella elämää ilman Minttua. Hän on niin suloinen, valloittava, hyväluonteinen, touhukas ja kiltti. Mitään pahaa sanottavaa en hänestä kyllä keksi, enkä pois vaihtaisi. :D Mies jäi nyt kesälomalle ja minä sen jälkeen, joten eiköhän elokuun puolessavälissä, kun kunnon työarki taas alkaa, oo Mintunkin kanssa jo jokapäiväinen elämä tasaantunut.

Töissä on ollut melko raskas toimintavuosi. Välillä tekis kovasti mieli avautua, vaan enpä työn luonteen vuoksi vaan voi. Paljon on antanut, mutta saman verran myös ottaa. En sitä jaksa kaunistella, työtäni rakastan enkä sitä muuten vois näin täysillä tehdäkään, mutta loman tarpeessa olen, sosiaalisesti ja henkisesti kaikkeni antanut. Ens viikolla on viikon loma, sitten heinäkuusta elokuun puoleenväliin ja kyllä sitä jo kovasti odotan, että saan akut taas ladattua syksyyn. Silloin vaihtuukin sitten töissä kuviot kokonaan, mistä oon tosi innoissani kyllä.


Kirjoittelinki näköjään jo viimeks elämäntaparemontistani. Tähän asti oon jaksanut, ja viime lauantaina vaaka näytti tasan -10 kiloa aloituksesta. Vasen kuva helmikuussa, oikea viime lauantaina. Eka tavoite saavutettu siis, ja kyllähän se kovasti motivoi jatkamaan.

Ei oo aina ihan helppoa ollut tietenkään. Nyt on menossa taas vähän hankalampi kausi, kun on niin kova väsymys ennen lomaa, tekis mieli vaan syödä jäätelöä eikä oikeen jaksais tsempata. Oon kuitenkin aivan valtavan tyytyväinen siihen mitä oon itse saavuttanut, joten haluan jatkaa ja tästäkin haasteesta aion kyllä selvitä. Tää on eka kerta kun en oo laihtunut ns. vahingossa, vaan tehnyt itse töitä asian eteen. Itsekuri on välillä kovilla, mutta oon päättänyt onnistua. Pienillä teoilla oon saanut paljon aikaiseksi ja ero mielessä ja olossa on niin huikea, etten millään kyllä halua palata entiseen. Halusin pudottaa painoa koska olin tosi tyytymätön itseeni, olooni ja peilikuvaani ja vaatteet kiristi. Nyt oon paljon tyytyväisempi, mahdun moniin vanhoihin vaatteisiin jo hyvin, oon pirteämpi, energisempi ja onnellisempi. Jaksaa jaksaa.

En oo kaikesta jaksanut nipottaa, syön kyllä herkkuja välillä ja liikunnassa haluan pitää ilon. Välillä tulee jumpassa taukoa eikä se haittaa, sillon sitten yritän pitää hyötyliikunnasta kiinni enemmän. Tän kaiken kirjotan tänne itselleni muistiin, jos vaikka joskus sitä motivaatiota pitää vähän enemmän hakea. 15 kiloa haluaisin vielä pudottaa, viimeiset kilot toki ne vaikeimmat aina, mutta jos sen nyt tähän kirjotan että päätän onnistua niin voin käydä täältä sitte itteäni muistuttamassa välillä. ;)

Että semmostapa tänne. Vielä olis neljä työaamua ennen viikon lomaa, saadaan miehen kanssa eka yhteinen loma yhdessäolo aikana ja odotan sitä kyllä kovasti. Sekä tietenkin lepoa, nyt ei oo oikeen riittänyt viikonloputkaan palauttamaan kunnolla.

Suuntaan tästä siis nukkumaan, toivottavasti loman runsas vapaa-aika sais mut kirjottelemaan tännekin enemmän. :)

Keväthommia

Jaha, no kylläpä taas tovi vierähti viime merkinnästä. Aika menee käsittämätöntä vauhtia mitä vanhemmaks tulee, viikot tuntuu päiviltä ja kuukaudet viikoilta.

Nyt ollaanki sit keväässä jo, vihdoinkin. Oli jotenkin pitkä ja raskas talvi. Oon ollut ennen tosi syksy- ja talvi-ihminen, mut vuosien vieriessä tuntuu ne jotenkin pidemmiltä ja raskaammilta, ja pimeämmiltä. Oon tosi taipuvainen kaamosmasennukseen, joten pimeys on varmaanki se raskain. Nyt on niin ihanaa kun on valoisaa niin pitkään, tiet on sulat pyöräillä ja on taas vaan jotenkin paljon kevyempi olo.

Kevät on mennyt töitä puurtaessa, paljon on kaikenlaista hommaa tässä ennen kesää ja ihan mukavasti on kyllä mennyt. Oon löytänyt positiivisen vireen töissä ja saanut siitä paljon kiitostakin, mikä tuntuu tietty tosi kivalta. Näyttäisi hyvältä myös tulevaisuuden suhteen työt, näin määräaikasena sitä saa aina vähän jännittää, eli aika hyvillä mielin on viime viikot töissä mennyt. Kellojen siirron jälkeen on kyllä painanut valtava väsy iltaisin ja aamuisinkin, yleensä mulla ei oo vaikeuksia herätä. Ehkä se tästä taas pikkuhiljaa helpottaa.

Aloittelin tossa kuusi viikkoa sitten melko vähin äänin pientä elämäntaparemonttia. Viime vuonna mun paino kasvoi kymmenellä kilolla, monestakin eri syystä, ja oon pitkään ollut tyytymätön ulkonäkööni sekä olooni. Turvotti, ärsytti, väsytti, inhotti kun vaatteet puristi. Ystävä vinkkas kalorinlaskentasovelluksesta, jonka puhelimeeni mielenkiinnosta latasin ja uteliaisuudesta hetken kokeilin. Ihan veikeetä puuhaa se olikin, joten oon sitä jatkanut ja erittäin tyytyväisenä voin nyt todeta olevani viis kiloa kevyempi. :)

Painonhallinta on ollut mulle koko mun elämän tosi vaikeaa, pääasiassa koen, että sen takia, koska kotona mulla ei opetettu oikeanlaista suhdetta ruokaan ja liikuntaan. Koko aikuisikäni oon jojoillut painoni kanssa ja suhde ruokaan ja liikuntaan on ollut hakusessa edelleen, ja tuntunut tosi työläältä. Kalorilaskuri on toiminut mulle vähän kuin personal trainerina, ja oon jotenkin vihdoinkin sisäistänyt tämän homman. En oo nipottanut mistään enkä varsinaisesti luopunutkaan mistään. Herkut jätin pois arkipäivistä. Oon pitkään ollut epäterveessä sokerikoukussa, ja on ollut virkistävää päästä siitä irti. Oon pirteämpi, energisempi ja paremmalla mielellä, ja olo on selkeästi parempi. Viikonloppuisin pidän karkkipäivän, jolloin saatan ostaa karkkipussin tai suklaalevyn, mutta sitäkään ei yleensä tuu kokonaan syötyä, vaan sen verran mitä oikeesti tekee mieli. Arkipäivien välipalat vaihdoin leivästä ja sokerisista rahkoista proteiinirahkoihin ja hedelmiin. Oon syönyt hiukan vähemmän iltaisin ja korvannut herkkuja hedelmillä. Liikun päivittäin pyörällä työmatkat, teen viikossa pari jumppaa ja käyn kerran uimassa. Pidän huolen että kulutus ja kalorien saanti kohtaa, ja siinäpä se. Syön edelleen normaalisti kaikenlaista ruokaa, oon huomannut perusruokavalioni olevan tasapainoinen ja terveellinen, se on tässä projektissa toki auttanut että perusjuttuihin ei oo tarvinnut pahemmin muutoksia tehdä. Oon omaksunut enemmän terveellisiä elämäntapoja oikeasti osaksi elämää, ja voin kyllä paremmin kuin vuosiin. En oo pahemmin sairastellutkaan, aiemmat vuodet on muuten niin, että parin kuukauden välein on ollut jotain flunssaa, angiinaa tms.

Kymmenen kiloa on ollut mulla ensimmäinen tavoite painonpudotuksessa, koska se lihominen mua on eniten harmittanut. Puolivälissä ollaan siis. Ajattelin siitä vielä seuraavat kymmenen kiloa jatkaa, sitten oltais jo melkolailla normaalipainossa. Toki tässä vielä on matkaa siihen, että on tyytyväinen omassa kropassaan ja sehän tulee pään sisältä. Tärkeä aspekti on mulle ollut terveys, varsinkin tulevaisuuteen nähden. Haluan vielä kymmenien vuosienkin päästä elää toimintakykyisenä ja terveenä. Onhan se mukavaa että kesää kohden kun mennään niin vaatteetkin istuu paremmin ja on mukavampi olla.

Semmosiakin uutisia tässä olis, että meille tulee ehkä pian perheenlisäystä, karvaista sellaista. :) Sekarotuinen pentu on tässä ollut jokusen viikon kiikarissa, viikonloppuna päästään pientä katsomaan ja katotaan sitten, että onko meillä muutaman viikon päästä koiravauva. Kaikki olis näin paperilla kohdallaan, joten toivotaan, että kaikki olis siinä kuosissa molemmin puolin, että koira meille tulisi. Kovasti vieläkin Pallea kaivataan ja tilaa on hauvalle meillä kyllä.

Sen kummempia ei nyt taida ollakaan kertoa. Elämä pääasiassa soljuu eteenpäin tosi mukavasti ja tasaisesti, ja se on ihanaa. :) Voisin yrittää päivitellä vähän useemmin vaan niin helposti se vaan jää, ja niinkuin oon ennenki todennut, niin on tosi kiva kuitenkin mieluummin elää sitä oikeetaa elämää ruudun takana vaikka näitä raportoituja ajatuksia sitten vähemmän jääkin. Ehkä se blogikipinä vielä jostain löytyy kun on näitä kiva jälkeenpäin kuitenkin lueskella. Mutta ensi kertaa ootellessa, kivaa viikonloppua kaikille! Lopuksi muutama random fiiliskuva viime ajoilta. :)

Viime viikoista

Vuosi vaihtui ja nyt mennään jo helmikuuta. Niin se aika vaan kiitää. Välillä on pitänyt käydä päivittelemässä tätäkin, mut jotenkin se sit vaan aina jää. Arki on kiireistä ja viikonloput vilahtaa ohi.

Joulu oli ja meni, tosi ihana joulu oli meillä kyllä. Sopivassa suhteessa kahdestaan kotoilua ja perheiden kanssa ajan viettämistä. Pukki toi tosi kivoja lahjojakin! Olin ollut vissiin tosi kiltti.

Mieluisin lahja oli varmasti Lumoavan Hali-sarjan rannekoru, mulla jo entuudestaan löytyi sarjan kaulakoru.

Paketeista löytyi pari lautapeliä, mm. Enigma, josta tuli yks mun suosikkipeleistä, suosittelen! Pidettiinkin viime viikonloppuna ystäville lautapeli-ilta, ja oli kyllä mukavaa! Ehdottomasti viime vuoden lopun ja tämän vuoden alun mukavimpia harrastuksia toi pelailu.

Joululomalla väritysinto löytyi uudelleen ja aikamoisia tekeleitä tulikin väriteltyä. On se kyllä hauskaa, rentouttavaa ja koukuttavaa puuhaa.

Viime sunnuntaina meidän pientä perhettä kohtasi suuri suru kun rakas koiramme Palle lähti viimeiselle matkalleen. Hän oli jo vanha, viime kuukaudet olivat jo selkeästi lopun alkua mutta lähtö tuli silti yllättäen, ja rajusti. On ollut todella surullinen viikko ja kotona on ollut niin tyhjää ku yksi on poissa. Mulla oli kunnia tuntea Palle vähän yli puolitoista vuotta, ja hänestä tuli mullekin kovin rakas ja tärkeä. Kaipuu on läsnä jokaisessa päivässä, varmasti vielä pitkään. Hangessa ei olekaan enää tassun jälkiä eikä kukaan tuhise eteisen matolla, vaikka automaattisesti sinne vieläkin joka kerta ohi kulkiessani vilkaisen. Enää ei iso lämmin pörröinen pää tule syliin hakemaan rapsutuksia eikä halittava nallukkamme odotakaan enää ovella kun tullaan kotiin. Enää ei käydä rannassa yhdessä kävelyllä eikä kukaan tuu mun seuraksi pihalle lumihommiin eikä kesällä aurinkoon. Jonkin verran lohduttaa se, että mitään ei ollut enää tehtävissä ja näimme miten rauhaisasti rakkaamme nukahti kovista kivuista ikuiseen uneen. Rakkaudella Pallea muistellen, ikävä on valtava.

 Niin ne vain suru ja onni kulkevat elämässä läsnä. On ollut hienoa huomata parisuhteen voima, miten vahvasti olemme suuressa surussa olleet toistemme tukena ja miten toiseen voi luottaa. Ei tarvita sanoja. Rakkaalleni iso kiitos kaikesta, varsinkin viime päivistä. Olet todellakin parasta mitä mulle on tapahtunut.

Töissä vuosi alkoi kivasti. Saatiin ryhmäavustaja meidän ryhmään, kovan homman sen eteen kyllä syksyllä teinkin, että ryhmän tilanne helpottuisi. On uuden työntekijällä kyllä iso merkitys ollutkin. Omia voimavaroja vapautuu ja voi kohdentaa eri tavalla, lapsetkin hyötyy pienemmistä ryhmistä ja enemmästä huomiosta.

Tän viikon oon ollut lainassa 0-2-vuotiaiden lasten ryhmässä. Kovin ovat pieniä, työläitä mutta toki myös söpöjä. Selkää alkaa olla aika finito tässä vaiheessa, onneksi huomenna on jo perjantai.

Talvikin saatiin sit tammikuun alussa tännekin päin, tosi nättiä oli hetken aikaa.

Työmatkoista on tullut kyllä autottomalle ihan uudenlaiset haasteet, en oo taipunut edelleenkään kokoaikaiseen bussimatkusteluun koska syksyllä niin päätin ja arvostan hyötyliikuntaa tosi korkealle. Pyörällä mentiin -26 asteen pakkasissakin, huonosti auratut lumiset teit toi hetkellisen stopin polkemiseen mutta nyt mennään taas. Pahimpina säätilapäivinä oon kävellyt työmatkaa jompaankumpaan suuntaan, tosi hyvää liikuntaa on tullut kyllä siinä.

Uuden vuoden alku toi mulle ja miehelle myös uuden yhteisen harrastuksen. Ollaan alettu kerran-pari viikossa käydä uimassa. Oon aina tykännyt siitä touhusta, nyt oon muistanut taas miksi. Tehokasta liikuntaa ja hyvin rentouttavaa rankankin työpäivän jälkeen.

Semmostapa tänne nyt sitte kuuluu. Kevättä kovasti odotellessa, alkaa olla tässä vaiheessa talvea ja pimeyttä jo energiavarastot vähissä. Varsinkin nyt kun helmikuu alkoi niin surullisesti niin kyllä sitä kevätaurinkoa ja lämpöä jo kovasti odottaa, mut kyllähän se sieltä aina tulee...

In the year 2015

Aika kiitää tällä hetkellä kyllä ihan käsittämätöntä vauhtia :O Kahden viikon päästä ollaan jo joulussa, kolmen viikon päästä vaihtuu vuosi. Tapanani on ollut aina summata mennyt vuosi blogiin/päiväkirjaan, ja sen oon tässä ajatellut nyt tehdä. Koska mikäli vanhat merkit yhtään paikkaansa pitää, aika menee niin hurjaa vauhtia, että vuosi vaihtuu jo ennen kuin ehdin taas tänne asti.

Eli siis, seuraavassa vuoden 2015 mukanaan tuomat ajatukset ja parhaa muistot.

Tänä vuonna aloitin mun nykyisessä työpaikassa, josta on tulossa mun pitkäaikaisin työsuhde tällä alalla. Mietin tossa äsken, että onko siitä muka jo vuosi ja samalla vain vuosi. Saman lapsiryhmän kanssa on nyt tämä vuosi menty ja kyllähän se on niinkuin toinen perhe. Ei oo aina helpointa ollut, mut ne hyvät hetket sit tietenkin sitäkin parempia. Joka päivä vihataan, rakastetaan, itketään, nauretaan, kiukutellaan ja halitaan. On se vaan niin, että vaikka toi työ kuluttaa, niin aika vaikee on elämää ilman sitä kuvitella.

Tänä vuonna muutin omakotitaloon ja oon rakentanut yhteistä kotia ihanan mieheni kanssa. Meille on muodostunut turvallinen ja onnellinen koti. Oon opetellut uusia taitoja tulen tekemisestä puutarhanhoitoon ja löytäny itsestäni aikamoisen kotoilijan. Elämä on muuttunu aika paljon, mutta kaikki on asettunu aika luonnollisesti uomiinsa kuitenkin. Näin sen pitikin mennä.

Tänä vuonna oon saanut uusia ystäviä ja se on ihan huippua!

Tänä vuonna oon myös hyvästellyt. Niin se vaan menee, että ihmisiä tulee ja menee. Hyvästelin myös mun ihanan pienen kaupunkikodin, siihen aikaan mahtui niin paljon muistoja! Onneksi uusia ihania tulee täälläkin. :)

Tää vuosi on elämänmuutoksista huolimatta ollut ehkä tasapainoisin pitkiin aikoihin. Aika paljon oon huomannut sen, mikä elämässä on oikeasti tärkeää ja vaalinut niitä asioita.

Tänä vuonna täytin 30. Hetken hirvitti, nyt tuntuu taas ihan hyvältä. Tässä ja nyt on just hyvä.

Vuotta vaihdan hyvillä mielin. Kaikella todennäköisyydellä ensi vuodesta tulee yksi tärkeimmistä vuosistani. Odotan innolla.

Sitten sikin sokin ripoteltuna, vuoden parhaita asuja, tyyppejä, ruokia, maisemia, hetkiä, muistoja, biisejä.

 

 

                                                     

                                      

                                      
On se tämä elämä vaan niin ihanaa. :) Kivaa joulunodotusta ja jännittävää uutta vuotta kaikille teille!

Hiljaiseloa

Siinä kävi sitten niin, että sitten viime merkinnän tehtiin nieluviljely, joka kertoi mulla virustaudin lisäksi olevan angiina. Samana aamuna heräsin myös siihen, että molemmissa silmissä oli silmätulehdus. Angiinan muutaman kerran viime vuosina sairastaneena alotin antibiootit ihan luottavaisin mielin, silmät lähti heti parempaan päin kun sain silmätipat.

Eipä se olo siitä kuitenkaan siitä sit lähtenyt paranemaan, vaan olin täysin voimaton, kurkkukipu tainnuttu vaan jatkuvalla buranalla ja pää oli aivan tukossa. Viikko sitten lähti ääni. Optimisesti yritin kuitenkin maanantaina töihin, en jotenki halunnut uskoa etten viiden päivän jälkeenkään oo työkunnossa. Aika nopeesti se sitten selvis, että eihän siitä työnteosta mitään tullut. En meinannut tolpillaan pysyä, ääni ei kulkenut ja jokainen sanan pahensi kurkkukipua. Ei muuta ku kotiin hetkeksi nukkumaan ja uusiksi lääkäriin.


                                               

Tällä kertaa olin onneksi fiksumpi ja kuuntelin itseäni. Hyvä näin, koska kahden päivän totaali lisälepo oli ainoa mikä auttoi ja loppuviikon jaksoi jo töissäkin. Nyt mennään toista päivää kokonaan ilman buranaa ja yleinen jaksaminen alkaa olla paljon parempi. Meinas kyllä usko jo ihan loppua, en muista koskaan olleeni näin kipeä, että oli viikon kesti, että parani edes jotenkuten. Uskon kyllä, et toi jatkuva lääkärissä ramppaaminen vähän hidasti paranemista, mulla kun bussilla täältä syrjemmästä kestää se reissu vähintään kaks tuntia ja olihan se kipeenä aika helvetillistä, mutta onneks nyt näyttää siltä, että loppu hyvin kaikki hyvin.

Taisin kirjoitella siitä, että mun kroppa kyllä ilmoittaa, jos ei jaksa, ja niin tässä tais nyt käydä. Töissä on ollut todella stressaava syksy, ja nyt huomaa kun on saanut levätä itsensä kuntoon, että jaksaa paljon paremmin. Nyt on menossa myös kaikista pimein aika vuodesta, mikä on mulle aina väsyttävää jo ihan itsessään, saati sitten että samalla on tosi kipeä. On kyllä nyt tosi kiva kun alkaa voida paremmin!

On ollut tosi ihanan rentouttava viikonloppu nyt tässä. Eipä sitä puolikuntoisena olis mitään sen kummempaa voinut vielä tehdäkään, mutta on kuitenkin kiva ollut terveempänä nautiskella vapaa-ajasta ja yhteisestä ajasta miehen kanssa. Ollaan laitettu ruokaa pitkän kaavan mukaan, kateltu uutta sarjasuosikkia Gothamia (suosittelen!) ja eilen illalla pelattiin lautapelejä, oli kyllä niin hauskaa pitkästä aikaa. Pitäis vaan muistaa se ihmisten välinen kanssakäyminen tässä teknologian aikana, kun se vaan on ihan korvaamatonta. Jos joskus saan lapsia, niin haluisin ehdottomasti pitää huolta, että nekin oppii pitämään kirjoista, teatterista, livemusiikista, ulkona liikkumisesta ja viettää paljon aikaa kaverien kanssa, niinkuin mäkin oon oppinut. 

Eilen hankittiin meille kotiin pieni pöytäpuutarha, että voidaan kasvattaa yrttejä, ehkä chiliä ja tomaattiakin. Aika hieno siitä kyllä tuli. Ekat yrtit on laitettu tänään kasvamaan, toivottavasti lähtee hyvin alkuun. Koko kesän yritin pihalla yrttejä kasvattaa, mutta ei siitä oikeen tullut mitään, kun ei mitään kokemusta moisesta ole. Nyt saatiin asiantuntevalla opastuksella kunnon välineet ja ravinteet hommaan, toivon mukaan pian on käytössä itse kasvatetut yrtit. :)


                                                  

Oon tässä viimeisen viikon aikana yllättänyt itseni fiilistelemästä lähenevää joulukuuta useaan otteeseen. Kasvoin tosi perinteitä kunnioittavassa perheessä, joten diggasin pitkään joulusta ihan hirveesti. Sitten tuli vanhempien ero, ja kaikki meni niin erilaiseksi, vaikeaksi, monimutkaiseksi, ahdistavaksikin. Joulun ilo hävis kokonaan, eikä se itse asiassa mua hirveesti edes oo viime vuosina haitannut. Viime vuonna oli mun ja miehen eka yhteinen joulu, ja luotiin omia kivoja perinteitä. Tänä vuonna on jotenkin niin erilaista ajatella joulua kun on ihana oma koti, meidän pieni perhe ja elämä on täynnä onnea, iloa ja rauhaa. On tuntunu kivalta suunnitella jouluvaloja, leipomisia, lahjaa miehelle ja missä joulua vietetään. Se ei ahdista enää, ja se on tosi tärkeää. Tämän parisuhteen ja turvallisen, onnellisen kodin myötä niin moni ahdistus on mun elämässä kadonnut tai pienentynyt. Kiitos siitä ihanalle miehelleni.


                                                    

Olis kiva laittaa jotain muuta ku valmiita kuvia, mut eipä oo tässä nyt pariin viikkoon tullu kuvailtua yhtään mitään, kun aika on mennyt lääkärin odotushuoneessa ja sohvan/sängyn pohjalla. Ehkäpä tästä nyt uuteen nousuun taas!

Ai niin ja, hyvää isänpäivää kaikille isille!! Etenkin omalleni, joka kaikesta elämässä tapahtuneesta huolimatta on ollut mulle paras mahdollinen isi. <3