30th

Tässä olen minä, kolmekymmentävuotisjuhlissani puolitoista viikkoa sitten. 12 päivän päästä täytän kolmekymmentä. Näytän onnelliselta.Usein mietin, etten haluais olla missään muualla minkään muunlaisena.

Katsoin viime viikolla keskusteluohjelmaa, jossa kolme noin nelikymppistä ihmistä keskusteli iästä. Jokainen heistä totesi, että elämä vain paranee kun vanhenee, eikä kukaan heistä olis halunnut olla nuorempi. Oon pohdiskellut itse paljon tätä asiaa, nyt tietenkin enemmän kuin ennen.

30 on se pelottava ikä, kun yhteiskunnan sanelemana pitäis olla vaikka mitä. Parisuhde tietenkin, mahdollisesti omistusasunto kun onhan se nyt fiksumpaa. Ja tarviihan niitä lapsiakin jo tehdä ennenkuin on liian vanha. Koulut on tietenkin käyty ja on hyvä vakityö hyvällä palkalla.

Mä koin ikäkriisin jo parikymppisenä. En ollut koskaan seurustellut, koulu jäi kesken, en tiennyt yhtään mitä elämältä halusin, olin yksinäinen, masensi. Silloin tuntui, että tässäkö tää nyt on. Hautakivessä lukisi "kuoli oltuaan aina yksin". Olin onneton, koska halusin niin kovin istua siihen muottiin, mitä mulle joka puolelta tuputettiin. Takana oli rankat teinivuodet, koulukiusaamista, vanhempien avioero ja liian nopea aikuistuminen, kaikkia muita varten eläminen.

Muutin pois kotiseudulta. Pidin välivuosia, otin vastaan koulupaikan, koska ajattelin että kai sellainen on hyvä. Rakensin itselleni elämän vieraassa kaupungissa tyhjästä, sain ihania ystäviä ja elin elämäni parhaat vuodet. Tajusin, että kyllä tää elämä on ihan vaan mua varten ja tärkeintä on aina se, että mä olen onnellinen. Kukaan ei voi sanoa mulle miten elää eikä tuomita sitä vääränä.

Onhan tätä kolmeakymppiäkin tullut pelättyä. Se tuntuu vanhalta. Tuntuu se vieläkin vähän, mutta en mäkään kyllä haluaisi olla nuorempi. Ikä on tuonut armollisuutta itseä kohtaan, itseluottamusta ja uskoa parempaan. Tärkeitä kokemuksia ja tiedon siitä, että kyllä ihan oikeasti kaikki aina järjestyy.

Kyllä mä sen tekisin jos voisin, että kävisin sanomassa kymmenen vuotta nuoremmalle itselleni, että älä murehdi niin paljon. Pidä hauskaa ja nauti ja luota siihen, että elämä kantaa. Kuuntele enemmän itseäsi.

En mä jäänyt yksin. Löysin rakkauden, oon saanut myös antaa rakkautta. Sain turvan ja tasapainon, ja tuntea itseni kauniiksi. Mulla on ystäviä, jotka jakavat myös huonot päivät. Löysin sen, mitä elämässäni haluan tehdä ja mikä mulle on työssä tärkeintä. En välttämättä loppuiäkseni, mutta se on ehkä lohduttavaa. Vielä voin tehdä ihan mitä haluan.

Tärkeimpänä oon ehkä oppinut sen, että tämä kuuluu kaikki elämään. Siihen kuuluu hyvät ja huonot päivät, vastoinkäymiset ja huumaavat ilontunteet. Niistäkin päivistä selviää kun tuntuu, ettei huomista vaan tule kun sydän on niin kipeä. Yksinäiset päivät opetti arvostamaan niitä, jotka nyt ovat elämässäni jakamassa kaiken.

Vanhenemisessa vaikeinta on hyväksyä se, että joskus tämä kaikki loppuu koska onhan tää elämä nyt vain ihan helvetin siistiä. Pieni pelko saa kuitenkin rakastamaan tätä kaikkea vielä enemmän.

Nyt on hyvä, joka vuosi on mullakin parempi kuin koskaan. Nuoruus oli kivaa, mutta en kyllä vaihtais päivääkään, mitään tai ketään tästä hetkestä pois.

On se ikä vaan numero kuitenkin, tärkeämpää on ihan jokin muu.

Päivä kanssani vol. 2

No niin, vihdoin ja viimein puhelimeni suostui yhdistymään koneeseen ja sain kuvat käyttööni! Eräänä kiireettömänä sunnuntaina parisen viikko sitten kuvasin vähän päivääni. Tein suurinpiirtein vuosi sitten tällasen merkinnän myös, ajattelin nyt tässä raottaa vähän elämääni taas, koska aika paljon on erilailla kuin silloin!

 Nämä ekat kuvat ovat tässä demonstroimassa sitä, että heräsin (10.15) ja että vieressäni vielä kuorsattiin. :D Nousin sängystä noin yhdentoista aikaan, viikonloppuaamuissa parasta on kiireettömyys.

 Sängystä noustuani paijasin ekaksi nämä meidän karvaiset kaverit. :)

 Ja koska miekkonen vielä kuorsasi, päätin heittää ylipursuavista pyykkikoreista pyykit koneeseen (upouuteen kesällä ostettuun, kyllä kelpaa!) ja kerätä kuivat pyykit telineestä odottamaan kaappiin viikkaamista.

 Tiskipöytä näytti tältä, joten kasasin astiat koneeseen. Oon tietyistä asioista kodin siisteydessä hirveän tarkka enkä kestä yhtään sotkuista tiskipöytää. Viikonloppuisin tulee tehtyä kotitöitä aika paljon, niitä täällä omakotitalossa riittää, ja tietenkin enemmän muutenkin kun on enemmän kuin yksi asukki. Aika tasan meillä kotityöt jaetaan, tykkään vaan ite hoitaa heti ne asiat mitkä aiheuttaa verenpaineen nousua jos ovat hoitamatta. :D

 Kissa oli tällä välin mennyt piiloon. :D

Aloittelin seuraavaksi aamupalahommia tekemällä itse leipää, joka koostuu melko pitkälti ylläolevista aineksista. Me vältetään kotona aika pitkälti vehnää ja tää leipä onkin gluteeniton, lisäks tosi helppo tehdä.

Mieskin pääsi tällä välin ylös, joten koottiin aamupalapöytä, joka meillä näyttää viikonloppuisin aina tältä.  Yhteiset ruokahetket on meille tärkeitä muutenkin.

Tsekattiin siinä sitten jakso Frendejä. Kohta ollaan kahlattu kaikki kymmenen kautta, en itse kyllä tiedä miten monta kertaa oon saman tehny. :D Oon aivan hardcore-fani ja osaan repliikitkin kaikki ulkoa.

Tämä kuva tais demonstroida sitä, että siivosin seuraavaksi vessan? Laittautumista se ei voi kuvastaa, koska olin luonnontilassa koko päivän, melko harvinaista mulle. No, siinäpä on mun vessani näkymä kuitenkin. Meillä on siis kaksi vessaa, joista toinen on pääasiassa mun käytössä ja toinen miehen. Siinäpä yksi parisuhteen pelastajista!

 Tässä välissä laittelin kuivat pyykit paikoilleen. Kuvassa meidän pukeutumistila, joka on aivan rakkautta. Mistäpä tyttö muusta haaveilis kuin walk-in closetista.

 Seuraavaksi lähdettiin kävelylenkille, lähtiessä kuvasin meidän pihaa ja pihatien.

 Lenkin jälkeen tekikin hyvää lepuuttaa jalkoja hetken aikaa blogeja lueskellen.

 Viikonloppuisin lämmitellään yleensä saunaa. Meillä on siis sekä puulämmitteinen että sähkökiuas, josta tuota puulämmitteistä lämmitellään viikonloppuisin, koska se vie aika monta tuntia ennenkuin on käyttövalmis. Oon vasta tänä vuonna opetellut saunan ja takan lämmittämisen, nyt teen sitä mielelläni ja usein, jotenkin rauhoittavaa puuhaa.

 Saunan lämmetessä laitettiin ruokaa. Tää tais olla muuten viimeinen kerta kun tehtiin grilliruokaa, hyvää oli. Laitetaan tosi paljon ruokaa itse, lähes joka päivä, ja onkin tosi kivaa kun se on molemmille tärkeä ja mieluinen juttu. :)

 Viikonloppuisin myös yleensä aina imuroin, se oli vuorossa seuraavaksi. Meillä pitäisi melkein imuroida kaksi kertaa viikossa kun eläimistä lähtee niin paljon karvaa, mut yleensä jää kertaa viikossa. Isoon taloon onneksi hukkuu pienimmät pölyt hyvin. :D Niin ei sitte haittaa jos kiireessä ehtiikin vaan sen kerran viikossa imuroida.

                                                           
Tässä välissä päästiin saunaan, josta ei myöskään kuvia. :D Joten korvaukseksi kuva mun kynsilakoista, jotka päätyi kynsiin saunan jälkeen.


          

 Iltapalaksi tehtiin voileipien kaveriksi hedelmäsalaattia.

Kesän aikana uudeksi yhteiseksi harrastukseksi muodostui Guitar Hero, jota hakattiin vielä illan lopuksi. En ollut ennen kesää koskaan sitä pelannut, ja oon edelleen sitä mieltä että vaikein peli ikinä! Mutta alkaa se jo pikkuhiljaa sujua ja onhan se ihan hauskaa.

 Seuraavaksi pesin hampit, kuvassa myös lopputulosta kynsien lakkauksesta.

Ja kymmenen aikaan kömmin sänkyyn, koska maanantaiaamuna oli tiedossa aikainen herätys.


Semmoinen sunnuntai oli se! Kuvien laatu on vähän huono, kun toi käytössä oleva puhelin on tosiaan aika kökkö, mutta onpahan jotain taas dokumentoitu.

Long time no see

Jahas, töiden alku ja loman loppu tarkoitti siis jälleen totaalista blogin laiminlyömistä. Niiiiin monta kertaa oon halunnut tulla kirjoittamaan, mut yksinkertaisesti ei oo vaan ollut aikaa.

Mulla oli postaus suunniteltuna, ja oon viikon yrittänyt löytää aikaa tehdä sen, mutta nyt mulla käytössä oleva miehen vanha puhelin kieltäytyy yhdistymästä tietokoneeseen. Mullahan turposi oman puhelimen akku keväällä, joten jouduin ottamaan "väliaikaisesti" miehen vanhan puhelimen, josta on näyttö halki ja mitä kaikkea. Vielä ei oo ollu rahaa uuteen puhelimeen, elättelen toivoa että kuukauden päästä synttäriyllärinä mua odottais uusi puhelin. .Jouduttekin nyt siis vaan lukemaan mun satunnaisia kuulumisia

Töissä on nyt siis oltu kuus viikkoa kesän jälkeen ja ei oo ihan helpointa aina ollut. Julkisesti en ihan kaikkea kuitenkaan voisi sanoa eikä mulla oo ihan hirveesti mielenkiintoa käyttää vapaa-aikaani työasioiden vatvomiseen. Joten totean vain, että töihin on palattu, kiirettä on ollut ja arki on pääasiassa ihan mukava. Olen ehdottomasti sellainen ihminen, joka tarvii tekemistä, rutiinit ja päivärytmin sekä sen tunteen että on jokin muu syy nousta sängystä aamuisin kuin haahuilemaan kotona pidempiaikaisesti.

Kesällä sain aika monet mun rakkaista harrastuksista takaisin, kun oli enemmän aikaa, ja oon joistakin yrittänyt pitää rentoutumismetodeina kiinni, vaikka sitten vain puolen tunnin ajan päivässä silloin tällöin. Rentoutuminen on mulle vähän vaikeaa, siihen vaikuttaa aika paljon vanhempien eron jälkeen koetut asiat, ylisuorittaminen ja muista huolehtiminen. Stressaavimpina aikoina alan myös helposti ylikontrolloida kaikkea selvitäkseni stressistä. Joudun usein muistuttamaan itseäni rentoutumisesta ja helposti kuormitan itseäni liikaa suorittamalla myös vapaa-aikaa.


                                                      

Musiikki on mulle aina ollut paras keino rentoutua, käsitellä vaikeita asioita, saada lohtua, vahvistaa iloisia hetkiä ja musiikki on isona osana muistojen luomisessa. Musiikin kuuntelu jää mulla harmikseni nykyään arkisin tosi helposti, koska oon kaikki päivät melussa niin oon vapaa-ajalla mieluusti vaan hiljaa. Kaipaan musiikkia kovasti, mutta mun sietokyky jatkuvan taustamelun suhteen on tosi matala nykyään. Pyrin kuitenkin kuuntelemaan musiikkia edes vähän päivittäin, koska tiedän miten paljon sillä on merkitystä mun henkiselle hyvinvoinnille.

Mun tän hetken parhaasta rentoutumiskeinosta mulla ei valitettavasti oo kuvia, koska kaikki on puhelimessa, joka siis ei edelleenkään suostu yhteistyöhön. Kyse on siis aikuisten värityskirjoista, joista kuulin eka kerran kesän alussa. Satuin näkemään paikallisen supermarketin lehtihyllyssä aikuisen värityskirjan loman alussa, ja oli pakko käydä hakemassa se, koska en vaan saanu unohdettua sitä, miten siisti sellainen olis. Nyt mulla on erilaisia kirjoja jo kolme ja on kyllä ihan loistava keino rentoutua rankan työpäivän jälkeen. :) Unohtuu stressit ja murheet kun keskittyy yksityiskohtaisiin kuvioihin ja on hauska nähdä myös valmis lopputulos kun on tunteja tai päiviä värittänyt kuvaa. Suosittelen kaikille! Ruokkii myös luovuutta hyvin.

Tässä tais aika pitkälti olla kaikki tällä kertaa. Kaikki on siis ihan hyvin, niin töissä kuin kotona. :) Ehkä palailen vielä myöhemmin tällä viikolla, jos puhelin suostuu siirtämään kuvat johonkin itsestään.Tämä viikko menee kyllä töiden lisäksi melko pitkälti mun 30-vuotissynttäribileiden valmistelussa. Bileet on lauantaina, oikeaan päivään on kyllä sitten vielä kolme viikkoa. Bileet on 50-lukuteemalla ja oon niitä nyt pari kuukautta valmistellut, mies on ollut myös ihana apu ideoineen, on ollut tosi hauska miettiä asioita yhdessä, ja että mieskin on ollut innoissaan mulle tärkeästä asiasta. :) Enää en millään malttais odottaa juhlia! Palaan sitten viimeistään niillä kuvilla, joita en aio kyllä tuolla kakkapuhelimella edes ottaa. :D

Kivaa viikonjatkoa kaikille ja tsemppiä syksyyn!