Vauvaa varten

Onpas ollut kiva kun nyt raskauden myötä löytyi tää into bloggaamiseen. :D Mulla ei oo hirveästi ollut ketään lähipiirissä kenen kanssa näitä asioita jutella, niin on ollut kiva kirjoitella niitä tänne ylös. Ehkäpä sit joskus vuosien päästä on hauska lueskella näitä fiiliksiä. :)

Hankinnat vauvaa varten on yks juttu mikä pyörii nyt koko ajan mielessä, kun raskaus on pidemmällä. Heti kun saatiin tieto raskaudesta, juteltiin miehen kanssa, että katsellaan kaikessa rauhassa isompia hankintoja varsinkin käytettynä ja ostetaan pikkuhiljaa kun jotain sopivan hintaista löytyy.

Ensimmäinen isompi hankinta oli vaunut. Ne oli ainoa asia, mitkä oli mulle tärkeää saada uutena, koska halusin 3 in 1 -tyyppisen ratkaisun, missä on siis samaan runkoon sopiva vaunukoppa, ratasosa ja turvakaukalo adapterilla. Turvakaukaloa en käytettynä halunnut ostaa. Kyttäilin netistä tarjouksia vaunuihin aika pitkään, joulun välipäiväalesta Oz Babyn nettikaupasta löytyi sitten eniten kiinnostavalta merkiltä toi koko setti vaunusuojilla hintaan 645. Punainen väri miellytti myös, joten laitettiin setti tilaukseen ja ollaan ainakin näin kokoamisen ja koeajon perusteella tosi tyytyväisiä. Runkoon on helppo kiinnittää osia ja ottaa pois, vaunut on kevyet ja renkaat on isot. Vaunujen alla on iso säilytystila.

Vaunujen merkki on Britax Smile 2. Tähän päädyttiin lähinnä empiirisen tutkimuksen kautta, katselin vaunuja sekä töissä että missä ikinä liikuttiin ja Britax vaikutti kätevyydeltään ja ulkonäöltään meille sopivalta. Merkki myös vaikuttaa suht laadukkaalta mutta samalla hinta pysyy suht kohtuullisena. Suosittelen muillekin vaunuja etsiville aloittamaan jo ajoissa vaunumerkkien ja -tarjonnan tutkimisen. Tämä Britaxin setti pitäis mennä meillä nyt kolme vuotta ainakin, turvaistuimen tietysti joutuu välillä uusimaan.

                                          

Tori.fi on ollut meillä kovassa käytössä raskauden alusta, siellä ollaan myös vertailtu hintoja ja tarjontaa. Sieltä löytyi jo aika alkuvaiheessa raskautta Tripp Trappin syöttötuoli, johon tapani vastaisesti kehitin pakkomielteen, että sellainen on saatava. Sitä nyt ei heti alkuun tarvitsekaan, mutta uutena maksavat paljon, ja sen pitäisi meillä myös mennä sitten vuosia. Hakusessa olis siihen mahdollisesti vielä käytettynä newborn set, johon vauvan saisi hengailemaan vähän korkeammalle kuin sitteriin esim. ruuanlaiton ajaksi.


                                                              

Pinnasänky saatiin lahjoituksena mun kaverilta. Mitään vaatimuksia sille ei ollut muutenkaan, pinnis kuin pinnis, ajaa varmasti asiansa sen pari vuotta mitä käytössä on. Sänky sijoittuu vauvan huoneeseen, ja kovasti haluaisin vielä jonkun kehdon hankkia meidän sängyn viereen alkuajoiksi. Sitäkin oon käytettynä katsellut, mut ihan hirveästi siitä en viitsisi maksaa. Petivaatteita sänkyyn tarvitsee vielä hankkia, ja mobilen haluaisin myös.

Hoitopöytää alettiin katsella myös loppusyksystä. Ikeasti löytyikin silmää miellyttävä ja tarpeisiin sopiva, mutta tässäkin toki haluttiin päästä edullisesti, hoitopöytä kun aktiivisessa käytössä on ehkä vuoden verran. Käytettynä ei oikeen meinannut löytyä tarpeisiin sopivaa, emme halunneet mitään massiivista ja oli aivan ehdotonta, että pöydässä on vetolaatikot. Viime viikolla löytyi sitten juuri sopivan näköinen 20 eurolla. Käytiin se tällä viikolla kotiin hakemassa ja on kyllä juuri tarpeisiin sopiva ja kuin uudenveroinen, vaikka oli edullinen.


                                                     

Vauvan huone on nyt seinien maalaamista vaille valmis. Tästä asiasta meillä on käyty paljon keskustelua, koska meillä on ollut huoneen ilmeestä eriävät näkemykset. Jonkinlaiseen kompromissiin ollaan tässä nyt pääsemässä ja viikonloppuna olis tarkoitus mennä maalikauppaan vähän kyselemään vinkkejä. Odotan jo kovasti, että saadaan seinät kuntoon ja laittamaan huone lopulliseen muotoonsa!

Muiden hankintojen kanssa oon ollut yllättävän maltillinen. Ekat vauvanvaatteet ostin lähempänä raskauden puoltaväliä vasta ja niitä puuttuu edelleen paljon. Olen ajatellut, että aikaa on kyllä ja ehkä näin pikkuhiljaa tulee tehtyä vähän järkevämpiä ja taloudellisempia hankintoja. Saimme äitiyspakkauksen tällä viikolla ja se on kyllä mahtava! On melko onnekas olo asua Suomessa, että noin kattavan paketin saa ilmaiseksi.

                                                        


Lähiaikojen suunnitelma on tehdä inventaario siitä, mitä vielä puuttuu ja hankkia sitten pikkuhiljaa. Toukokuun alkuun mennessä haluaisin saada suurimmilta osin huoneen ja hankinnat kuntoon.

Tämä oli ihan eka juttu mitä ostin vauvalle juuri ennen joulua. :)

                                                             

Raskauteen liittyy tietysti hankinnat myös itselle. Alkuraskaus turvotti mun vatsan aika nopeasti niin, että jouduin jo viikolla 12 ottamaan äitiyshousut käyttöön. Ensimmäiset ostin ihan kirpputorilta ja muutaman vaatteen vähän myöhemmin H&M:n äitiysosastolta. Pukeutuminen on tuottanut mulle kyllä pulmia. Olen pitkä ja mun pituus on tuossa keskivartalon kohdilla, joten nyt kun maha kasvaa edes äitiyspaitojen pituus ei meinaa riittää. Ihan hirveästi ei viitsis vain tätä aikaa varten vaatteita ostaa, kun niitä ei kauan tarvitse. Äitiysfarkut alkoi aika pian kiristää ja painaa, joissain on liian lyhyt vatsaresori ja farkut pysyy huonosti ylhäällä. Oon lähinnä käyttänyt sukkahousuja ja legginsejä, mekkoja ja pitkiä toppeja ja neuleita. Mekkojen kanssa alkaa nyt myös tulla se ongelma, että pituus ei riitä. Talvikelit tuo haastetta tietenkin, varsinkin ulkovaatteiden suhteen joita töiden takia tarvitsen päivittäin paljon. Missään nimessä en enää näitä viimeisiä talven viikkoja varten osta äitiystoppavaatteita, joten käytössä on ollut miehen talvitakki ja omissa ulkohousuissa on kiinnityksenä ponnariviritelmä, jotta housut vielä hetken mahtuu päälle vyötäröltä.

 Tässä pari mun lemppariasua viime ajoilta.

Oon ollut jotenkin tosi varovainen raskauden ajan, vaikka kaikki on mennyt hyvin. En oikeen uskalla hössöttää ja hankkia kaikkea, jos vaikka jotain sattuisikin. Mietin eilen, että miksi pelkään jotain, minkä sattumiselle on noin 2,5% todennäköisyys. Nää on näitä raskausaivojen selittämättömiä juttuja. Ehkä siksikin on kivaa kirjoittaa tänne, kun se auttaa mua iloitsemaan ja nauttimaan tästä ajasta. :)

Raskausavautumista

Oon nyt hiihtolomalla loppuviikon ja sain töistä tuliaisiksi aika jäätävän flunssan. Viisi päivää teki tuloaan ja nyt on menty pari päivää tukkoisella nenällä, kovalla yskällä ja voimattomalla ololla. Loma tuli tähän kohtaan senkin takia tosi tarpeeseen. Ihanaa kun saa vain olla kotona ja levätä!

Viimeksi jo kirjoitinkin, että töissä jaksaminen on ollut mulla aika kortilla. Suurin kiire hetkeksi helpotti, mutta huomaan kyllä, että kun raskaus etenee, niin en oikeen fyysisesti enää jaksa samalla tavalla. Ja henkisesti se kuluttaa myös. Aion nyt kirjoittaa rehellisesti ristiriitaisista tunteistani raskauden aikana. On helpottavaa välillä todeta, sekä kuulla muilta samassa tilanteessa olevilta, ettei tämä aina ole, eikä tarvitse ollakaan, niin helppoa, eikä siitä tarvitse potea syyllisyyttä.


                                         

Tulin raskaaksi vaiheessa, jossa olin elämäni parhaassa fyysisessä kunnossa. Voin hyvin, söin hyvin ja terveellisesti ja olin terveempi kuin vuosiin. Kun katson nyt kuvia viime kesältä, näytänkin tosi terveeltä ja hyvinvoivalta. Tämä oli kyllä varmaan se syy, että tulin pitkähkön yrityksen jälkeen raskaaksi, että olin pudottanut kiloja ja laittanut elämäntavat kuntoon. Ja tämä oli hyvä asia, raskaus on mennyt hyvin ja kaikissa kokeissa arvot ovat olleet tosi hyvät. Eniten mieltä lämmittää viime viikolla tehty sokerirasitustesti raskausdiabetesriskin kartoittamiseksi, jossa kahden tunnin aikana mitatut verensokeriarvot olivat koko ajan tasaiset ja erinomaiset.

Olin siis raskauden alussa vahva, terve ja hyvinvoiva. Nyt maha on alkanut kasvaa, selkää ja kylkia särkee kasvava vatsa ja kehon muuttunut painopiste, jalat särkevät helpommin, liikunta on jäänyt minimiin koska hengästyn siitäkin, että nostan jotain lattialta tai laitan kengät jalkaan. Yritän syödä monipuolisesti, mutta tekee mieli vähän mitä sattuu, joten tulee kyllä oman olon puolesta annettua enemmän periksi herkuille. Oon tosi kova tekemään töitä ja työmoraali on korkea, joten on ollut tosi rankkaa kohdata nämä ajatukset, että päivittäin mietin miten jaksan vielä 41 työpäivää. Neuvolassa jutellaan joka kerta sairasloman tarpeesta. Oon yrittänyt mennä päivä kerrallaan, mutta mielialat on aika alhaalla. Jaksamattomuus arjessa vie multa hirveästi nautintoa tästä raskaudesta, tulee syyllinen olo siitä, että tämä tuntuu niin rankalta ja siitä, että ikävöin viime kesän itseäni. Päällimmäisenä ajatuksena on, että en nauti tästä ajasta ja se tuntuu niin rankalta...

....koska en vaihtaisi kuitenkaan hetkeäkään pois raskaana olosta. Odotin ja toivoin raskaaksi tuloa niin pitkään. Vihdoin tapasin ihmisen, jonka kanssa tämä unelma olisi mahdollista, mutta mitään en pitkään aikaan tapahtunutkaan. Kun vihdoin saimme tiedon siitä, että lapsemme on tulossa, olen ollut niin onnellinen. Rakastan sitä, että saan kantaa lapsemme ja saattaa hänet tähän maailmaan, sekä alkaa seurata pienen ihmisen kasvua. Ihmisen, joka on puoliksi minua ja puoliksi kaikista rakkainta ihmistäni. Vauva potkii nyt jatkuvasti ja se on parasta, mitä olen kokenut. Tiedän jo nyt, että se on se asia mitä jään tästä ajasta ikävöimään. Tuntuu uskomattomalta ihmeeltä edelleen, että saan kokea raskaana olon, synnytyksen ja oman lapseni kasvattamisen. Sen sijaan, että ikävöin viime kesän kroppaani yritän muistaa, että vartaloni on uskomaton kun se pystyy tähän, tuomaan uuden ihmisen tähän maailmaan.

                                           

                                             

                                           


Syyllistän itseäni siitä, jos joudun jäämään sairaslomalle ennen äitiyslomaa. Kyse on kuitenkin muutamasta viikosta elämässäni. Muutamasta viikosta, joka todennäköisesti takaa sen, että lapsemme syntyy täysiaikaisena ja terveenä tähän maailmaan. Haluan nauttia tästä ajasta, laittaa kotia, nauttia potkuista ja miettiä tulevaa, koska vanhemmuutta sekä mieheni että minä odotamme innolla.



                                        
                                    




                                              




Tiedän nyt ristiriitaisten ajatusten kuuluvan raskauteen. Sen olen nyt oppinut ja yritän olla itselleni lempeä. Vartaloni suorittaa suurta ja ihmeellistä tehtävää, yritän olla sille armollinen. Raskautta on jäljellä enää kolme kuukautta, ja tämä on ainutlaatuista aikaa. Koen itseni siunatuksi ja onnelliseksi, että saan kokea tämän, vaikka se ei ole helppoa aina ollutkaan, enkä koe itseäni hehkeimmäksi mitä olen ollut. Päällimmäisenä mielessä on kuitenkin aina onni ja kiitollisuus, ja pidän tärkeänä sitä, että opin paljon itsestäni tässä matkalla.


                                            

Iloisempiin asioihin! :) Meillä on nyt hankittuna kaikki isommat asiat vauvaa varten. Pinnasänky, hoitopöytä ja yhdistelemävaunut sekä turvakaukalo, ja syöttötuoli. Pikkuhiljaa ostelen vaatteita ja äitiyspakkausta tässä kovasti jo odottelen postissa saapuvaksi. Pientä hankittavaa on aika paljon vielä, ja vauvan huoneen seinät pitää maalata.

Kutsu perhevalmennuuksenkin on tullut ja pikkuhiljaa mua on alkanut jännittää synnytys ja sen jälkeinen aika. Mulla on kuitenkin oikeasti maailman ihanin neuvolatäti, jolta saan niin paljon tukea, neuvoja ja apua, että olen siinäkin mielessä kyllä tosi onnekas. Kirjoittelen näistä ajatuksista varmaan vielä myöhemmin, koska eiköhän tässä ollut avautumista riittävästi yhteen merkintään. :D

Flunssasta huolimatta aion nyt yrittää nauttia näistä lomapäivistä. :)

By Bebe

"Moi!

Mä laitoin nyt äitin kirjottamaan mun juttuja täältä äitin masusta.

Mä täytän tänään kuulemma jo 22 viikkoa. Äiti on sanonu mua Bebeksi siitä asti, kun sai tietää että oon tulossa. Se on musta ihan hauska nimi.

Oon siis ollut täällä mahassa jo jonkun aikaa. Täällä on hyvät oltavat. Täällä on lämmintä ja pehmeää, saan ruokaa ja äiti paijailee mua paljon. Musta on myös tosi hauskaa pyöriä täällä ja äiti tykkää kun potkin sitä. Mustakin on kyllä hauskaa kun äiti tönii mua, tönin sitä aina silloin takaisin. Äiti juttelee mulle välillä, siitäkin tykkään. Äiti käy päivisin jossain paikassa missä on paljon erilaisia kovia ääniä, mut silloin mua yleensä nukuttaa aika paljon, kun äiti liikkuu tosi paljon. Sitten kun äiti menee lepäämään ja paijaa mua, niin silloin mä tykkään liikkua, täällä on aika paljon tilaa tehdä niin. Mä usein herätän äidin kun se nukkuu kun mulla tulee ikävä sen paijauksia, silloin mä potkin että se tietää paijata mua. Mun mielestä mun äiti on aika ihana. Se murehtii aika paljon, että mulla on kaikki hyvin, niin mä yritän nyt paljon kertoa sille ettei tarvii huolehtia. Äiti on kertonut, että se on odottanut mun tuloa pitkään, ja että se suojelee mua aina tapahtui mitä vaan.

Mulla on isikin ja siitä mä kyllä tykkään! Oon alkanut potkia tosi kovin et isikin tietää et mä oon täällä ja kuulen sen äänen. Mun isi on kyllä aika hassu, se juttelee mulle hassuja juttuja ja laittaa pään mun päälle, silloin mä tykkään potkia sitä. Äitiä naurattaa kun mä potkin isiä korvaan.  Isi myös laulaa hassuja laulaa ja sanoo, että kohta me jo potkitaan palloa. Se kuulostaa kivalta, koska mä tykkään potkia. Äiti miettii et tuleekohan musta isin näköinen. En tiiä miltä isi näyttää, mut ainakin musta olis hauska olla yhtä hauska kuin isi. Äitikin tykkää isistä tosi paljon ja sanoo että siitä tulee paras isi.

Mä tiiän että mun kotona asuu myös kissa jonka nimi on Nuppu ja koira minkä nimi on Minttu. Minttu on vielä vauva, äiti sanoo et ehkä siitä ehtii kasvaa vähän isompi ennenkuin mä tulen. Äiti miettii paljon miten mulla ja Mintulla sitten menee. Minttu ainakin haukkuu välillä tosi kovaa, ja tiiän että se nukkuu välillä äitin vieressä. Sitä äiti miettiikin että kun mun täytyy sitten välillä nukkua äitin vieressä, että miten se sitten sujuu. Mulle sopii kyllä että Minttukin nukkuu siellä. Nuppu käy välillä äitin masun päällä, mut se on kai aika pieni kun sen paijauksia en vielä sillee tunne.

Mulla on nyt vielä aikaa kasvaa täällä ja äiti toivookin kovasti et mä kasvan täällä niin kauan, että pärjään hyvin heti siellä ulkopuolella. Mä odotan kyllä että saan nähdä äitin ja isin mutta ei mulla oo kiire vielä täältä pois. Äitiä on alkanut kuulemma kovasti jännittää se kun mä tulen täältä pois, mutta mä ajattelin tulla vaan sillee, että pääsen heti kattomaan mun äitiä ja isiä ja että päästään pian kanssa kotiin. Tiiän että mulla on siellä jo oma sänky ja vaatteita ja oma huonekin.

Mä ajattelin nyt hetken aikaa nukkua, musta tuntuu et kohta on sen aika et mulla on se iltajumppa mistä äiti paljon puhuu. En ihan tiiä mitä se tarkottaa mut nyt mua ainakin vähän nukuttaa ja sen jälkeen yleensä mun pitää venytellä ja potkia paljon. Luulen, että äiti antaa mun tulla juttelemaan tänne vielä uudestaankin. Ai niin, ja musta olis sitten kiva tutustua kans teihin kaikkiin kun tuun täältä pois, tulkaa kesällä käymään!"

Vauvahöpinää

Viikkoja oon halunnut tulla kirjoittamaan ajatuksia ylös, vaan kun tämä aika vaan menee niin nopeaan.

Viikot 10-20 oli selkeästi henkisesti raskauden turhauttavinta ja hitaasti kuluvinta aikaa. Puolivälin tultua täyteen, on aika mennyt tosi nopeaan. Tänään täyteen tuli jo 24 viikkoa. Enää noin 3,5 kuukautta laskettuun aikaan. Mitäs nyt sitten kuuluu?

Bebellä on kaikki hyvin. 17.1. ultraäänessä tutkittiin vauvan rakenteita ja kaikki oli juuri niin hyvin kuin voi olla. Hän on kasvanut mallikkaasti ja vastaa hyvin raskausviikkoja, oli jopa pari päivää isompi. Viikko sitten käytiin päivystyksessä ultraäänessä, koska kaaduin töissä pihalla ja säikähdin itse hirveästi, neuvolasta ohjeistettiin aina kaatumistilanteissa käydä tarkistamassa vauvan vointi. Kaikki oli onneksi hyvin ja päästiin taas kurkkaamaan, että tyyppi on kasvanut hienosti, täysin keskikäyrillä ja painoakin oli tullut hurjat 200g kahdessa viikossa. Vauva vahvistuu selkeästi koko ajan, potkut tuntuu ja näkyy jo selkeästi mahan päälle ja herään niihin myös öisin. Potkujen tiedän olevan se asia, jota raskausajasta jää ikävä. :) Viikonloppuisin Bebe potkuttelee päivät pitkät ja mieskin on saanut ne liikkeet muutaman viikon tuntea.

Viimeisen viikon aikana mulle on vihdoinkin alkanut tulla se valtava kiintymys ja onni tätä kasvavaa pötsiä ja tyyppiä kohtaan. On vieläkin jotenkin vaikea ajatella, että siellä kasvaa meidän luoma ihminen, joka aika pian jo on täällä ja alkaa elää omaa elämäänsä, kasvaa omaksi persoonaksi. Kun pysähdyn ajattelemaan asia, olen vain niin onnekas ja siunattu siitä, että saan kasvattaa tähän maailmaan täydellisen ihmisemme, yhden mahtavan tyypin lisää täydentämään meidän perhettä ja tätä maailmaa.

Työt mulla on käynyt nyt tosi rankaksi. Maha pompahti esiin aika yhtäkkiä tuossa kolmisen viikkoa sitten ja kasvaa tosiaan melko huimaa vauhtia nyt. Kehon painopiste on mennyt ihan uusiksi, selkä vetää notkolle ja särkee, kyljet venyy ja paukkuu ja mahaa kiristelee kun se kasvaa. Töissä joudun jatkuvasti liikkumaan, nousemaan, kävelemään, kyykistymään, kumartelemaan, olemaan asennoissa jotka eivät enää niin hyvältä tunnu, vähän vielä nostelemaankin vaikka oon sitä yrittänyt mahdollisimman paljon välttää. Henkilökuntavajetta on ollut usein, ryhmä on eläväinen ja pari viikkoa mun kroppa on vain ollut niin loppu. Viikonloppuna helpottaa ja loppuviikosta vain särkee ja ahdistaa. Neuvolaan on muutama päivä aikaa, pitää jutella, että mitä mieltä siellä ollaan. Selkäsärkyjen takia jo viimeksi täti arveli, että muutaman päivän lepo vois tehdä ihan hyvää, kattoa miten sitten jaksaa.

Ylemmässä kuvassa viikkoja 17, alemmassa kuusi enemmän. Ylemmän kuvan aikaan tuntui et maha pömpöttää jo kovin, mut eihän siinä mitään vielä näy. :D Nytkin se on vielä aika pieni, mutta selkeästi kasvanut kuitenkin ja keholle tää on iso muutos, kun painoa tulee eteen ja paikat venyy ja kasvaa.

                                                 



                                              

Oon ollut itse aika henkisesti rasittunut tästä työasiasta myös, haluaisin jatkaa töitä, tehdä parhaani ja yritän jaksaa, mutta samalla huomaan, että en vaan jaksa, ja raskaudesta nauttiminen jää aivan taka-alalle. Mulle ei mitään tärkeämpää elämässä ole kuin mun perheeni ja sen hyvinvointi, ja jos mun töiden aiheuttama rasitus, jollain tavalla vaarantaa tän tulevan lapsen hyvinvoinnin, en epäröi hetkeäkään ettenkö jäisi pois. Mitään plussapisteitä tai muutakaan bonusta en itseni loppuunajamisesta saa, ja tämä on ainutlaatuista aikaa, mistä ehdottomasti haluan nauttia. No, katsotaan, aion asiasta neuvolassa jutella kuitenkin. Pakko tähän väliin kehaista tätä Suomen yhteiskuntaa neuvolajärjestelmästä, niin mielettömän hyvää huolta tulevista äideistä ja ipanoista pidetään, kiitos!


Vauvan hankintoja ollaan tehty pikkuhiljaa. Rattaita katseltiin jo syksyllä, haluttiin 3 in 1 -tyyppiset, joihin saa kiinni niin vaunuosan, kaukalon kuin ratasosan. Hinnathan näissä liikkuu ihan pilvissä, välipäivän aleista löytyi sitten OzBabyn verkkokaupasta Britax Smile 2 -yhdistelmävaunut kaukalolla, adapterilla ja vaunusuojilla. Väriksi valittiin punainen, jotta sopii molemmille sukupuolille. Ai niin, saatiinhan me sukupuolikin rakenneultrassa tietää, mutta päätettiin toistaiseksi pitää se meidän keskinäisenä asiana. Tää on osoittautunut vähän hankalaksi, koska ihmiset ei kaikki ihan hirveästi kunnioita meidän päätöstä vaan yrittää sitä onkia väkisin. Itse haluan lähinnä pitää asian salaisuutena, koska kun asian kertoo yhdelle tietää sen viidessä minuutissa kaikki, eikä sitä reaktiota saakaan enää itse sitten nähdä. Lähinnä tällä hetkellä tämä ärsyttää mua itseäni siksi, etten voi näyttää kaikkia hankintoja, jotka selkeästi voi viitata toiseen sukupoleen. :D

Vaatteita oon hankkinut todella maltilla, ensimmäiset ostin joulun alla, nämäkin oli vain pipo ja sukat. Miehelle ja Bebelle hankin tiimivaatteet. :D Ja toi jääkarhupuku, eihän tommosta nyt voi vastustaa! Viimeisen viikon aikana oon ostanut myös muutamat vaatteet, jotka käy vauvalle heti syntymän jälkeen ja oon niistä kyllä ihan fiiliksissä. <3

Kylläpä helpotti kun sai vähän höpötellä näistä asioista. Hirveästi ei oo nyt lähipiirissä ketään, kenen kanssa vois näitä raskaus- ja vauvajuttuja jauhaa. Jauhan kyllä, mutta eipä niihin vastakaikua kauheesti tule. Joskus olo on yksinäinen. Ehkä sitten vauvan synnyttyä kun on kotona, tulee aktivoiduttua vähän paremmin muihin äiteihin tutustumisessa.

Täällä on siis kaikki hyvin. Kevättä odotellessa ja tulevaan positiivisin mielin valmistautuessa. :)