lauantai 11. helmikuuta 2017

Vauvahöpinää

Viikkoja oon halunnut tulla kirjoittamaan ajatuksia ylös, vaan kun tämä aika vaan menee niin nopeaan.

Viikot 10-20 oli selkeästi henkisesti raskauden turhauttavinta ja hitaasti kuluvinta aikaa. Puolivälin tultua täyteen, on aika mennyt tosi nopeaan. Tänään täyteen tuli jo 24 viikkoa. Enää noin 3,5 kuukautta laskettuun aikaan. Mitäs nyt sitten kuuluu?

Bebellä on kaikki hyvin. 17.1. ultraäänessä tutkittiin vauvan rakenteita ja kaikki oli juuri niin hyvin kuin voi olla. Hän on kasvanut mallikkaasti ja vastaa hyvin raskausviikkoja, oli jopa pari päivää isompi. Viikko sitten käytiin päivystyksessä ultraäänessä, koska kaaduin töissä pihalla ja säikähdin itse hirveästi, neuvolasta ohjeistettiin aina kaatumistilanteissa käydä tarkistamassa vauvan vointi. Kaikki oli onneksi hyvin ja päästiin taas kurkkaamaan, että tyyppi on kasvanut hienosti, täysin keskikäyrillä ja painoakin oli tullut hurjat 200g kahdessa viikossa. Vauva vahvistuu selkeästi koko ajan, potkut tuntuu ja näkyy jo selkeästi mahan päälle ja herään niihin myös öisin. Potkujen tiedän olevan se asia, jota raskausajasta jää ikävä. :) Viikonloppuisin Bebe potkuttelee päivät pitkät ja mieskin on saanut ne liikkeet muutaman viikon tuntea.

Viimeisen viikon aikana mulle on vihdoinkin alkanut tulla se valtava kiintymys ja onni tätä kasvavaa pötsiä ja tyyppiä kohtaan. On vieläkin jotenkin vaikea ajatella, että siellä kasvaa meidän luoma ihminen, joka aika pian jo on täällä ja alkaa elää omaa elämäänsä, kasvaa omaksi persoonaksi. Kun pysähdyn ajattelemaan asia, olen vain niin onnekas ja siunattu siitä, että saan kasvattaa tähän maailmaan täydellisen ihmisemme, yhden mahtavan tyypin lisää täydentämään meidän perhettä ja tätä maailmaa.

Työt mulla on käynyt nyt tosi rankaksi. Maha pompahti esiin aika yhtäkkiä tuossa kolmisen viikkoa sitten ja kasvaa tosiaan melko huimaa vauhtia nyt. Kehon painopiste on mennyt ihan uusiksi, selkä vetää notkolle ja särkee, kyljet venyy ja paukkuu ja mahaa kiristelee kun se kasvaa. Töissä joudun jatkuvasti liikkumaan, nousemaan, kävelemään, kyykistymään, kumartelemaan, olemaan asennoissa jotka eivät enää niin hyvältä tunnu, vähän vielä nostelemaankin vaikka oon sitä yrittänyt mahdollisimman paljon välttää. Henkilökuntavajetta on ollut usein, ryhmä on eläväinen ja pari viikkoa mun kroppa on vain ollut niin loppu. Viikonloppuna helpottaa ja loppuviikosta vain särkee ja ahdistaa. Neuvolaan on muutama päivä aikaa, pitää jutella, että mitä mieltä siellä ollaan. Selkäsärkyjen takia jo viimeksi täti arveli, että muutaman päivän lepo vois tehdä ihan hyvää, kattoa miten sitten jaksaa.

Ylemmässä kuvassa viikkoja 17, alemmassa kuusi enemmän. Ylemmän kuvan aikaan tuntui et maha pömpöttää jo kovin, mut eihän siinä mitään vielä näy. :D Nytkin se on vielä aika pieni, mutta selkeästi kasvanut kuitenkin ja keholle tää on iso muutos, kun painoa tulee eteen ja paikat venyy ja kasvaa.

                                                 



                                              

Oon ollut itse aika henkisesti rasittunut tästä työasiasta myös, haluaisin jatkaa töitä, tehdä parhaani ja yritän jaksaa, mutta samalla huomaan, että en vaan jaksa, ja raskaudesta nauttiminen jää aivan taka-alalle. Mulle ei mitään tärkeämpää elämässä ole kuin mun perheeni ja sen hyvinvointi, ja jos mun töiden aiheuttama rasitus, jollain tavalla vaarantaa tän tulevan lapsen hyvinvoinnin, en epäröi hetkeäkään ettenkö jäisi pois. Mitään plussapisteitä tai muutakaan bonusta en itseni loppuunajamisesta saa, ja tämä on ainutlaatuista aikaa, mistä ehdottomasti haluan nauttia. No, katsotaan, aion asiasta neuvolassa jutella kuitenkin. Pakko tähän väliin kehaista tätä Suomen yhteiskuntaa neuvolajärjestelmästä, niin mielettömän hyvää huolta tulevista äideistä ja ipanoista pidetään, kiitos!


Vauvan hankintoja ollaan tehty pikkuhiljaa. Rattaita katseltiin jo syksyllä, haluttiin 3 in 1 -tyyppiset, joihin saa kiinni niin vaunuosan, kaukalon kuin ratasosan. Hinnathan näissä liikkuu ihan pilvissä, välipäivän aleista löytyi sitten OzBabyn verkkokaupasta Britax Smile 2 -yhdistelmävaunut kaukalolla, adapterilla ja vaunusuojilla. Väriksi valittiin punainen, jotta sopii molemmille sukupuolille. Ai niin, saatiinhan me sukupuolikin rakenneultrassa tietää, mutta päätettiin toistaiseksi pitää se meidän keskinäisenä asiana. Tää on osoittautunut vähän hankalaksi, koska ihmiset ei kaikki ihan hirveästi kunnioita meidän päätöstä vaan yrittää sitä onkia väkisin. Itse haluan lähinnä pitää asian salaisuutena, koska kun asian kertoo yhdelle tietää sen viidessä minuutissa kaikki, eikä sitä reaktiota saakaan enää itse sitten nähdä. Lähinnä tällä hetkellä tämä ärsyttää mua itseäni siksi, etten voi näyttää kaikkia hankintoja, jotka selkeästi voi viitata toiseen sukupoleen. :D





Vaatteita oon hankkinut todella maltilla, ensimmäiset ostin joulun alla, nämäkin oli vain pipo ja sukat. Miehelle ja Bebelle hankin tiimivaatteet. :D Ja toi jääkarhupuku, eihän tommosta nyt voi vastustaa! Viimeisen viikon aikana oon ostanut myös muutamat vaatteet, jotka käy vauvalle heti syntymän jälkeen ja oon niistä kyllä ihan fiiliksissä. <3






Kylläpä helpotti kun sai vähän höpötellä näistä asioista. Hirveästi ei oo nyt lähipiirissä ketään, kenen kanssa vois näitä raskaus- ja vauvajuttuja jauhaa. Jauhan kyllä, mutta eipä niihin vastakaikua kauheesti tule. Joskus olo on yksinäinen. Ehkä sitten vauvan synnyttyä kun on kotona, tulee aktivoiduttua vähän paremmin muihin äiteihin tutustumisessa.

Täällä on siis kaikki hyvin. Kevättä odotellessa ja tulevaan positiivisin mielin valmistautuessa. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti