Höpöttelyä

Lueskelin tossa varmaan viikko takaperin blogitekstejä vuoden ajalta ja vaikkei niitä ollut montaa, niin aika paljon tärkeitä hetkiä ja tunteita niissä oli. On koko ajan tuntunut, että on tosi vaikea kirjoittaa julkiseen blogiin mitään, mikä tuntuu niin yksityiseltä, mutta aika hyvin sitte kuitenki itse muistaa mistä oli kyse ja vähemmänkin yksityiskohtainen teksti tuo asioita mieleen. Tuntui tosi kivalta, että olin tallentanut niitä hetkiä.

Mulla olis paljonkin ideoita, mistä kirjottaa. Eniten kaipaan kuitenkin sitä, että sais välillä purkaa asioita, niin hyviä kuin huonoja ja kaikille avoimeen blogiin niitä tekstejä joutuu aina miettimään eniten. Jonkinlainen tarve jakaa elämääni muille mulla kuitenkin on, ja voihan joku saada apua, tietoa, vertaistukea tai kenties jopa hetken viihdykkeen mun blogista, niinkuin minä muiden. :)

                                                              

Siispä, jospa tähän väliin viime aikojen kuulumiset. Joista kenties tärkeimpänä että mulla on vihdoin polkupyörä! Oon miettinyt sen ostamista jo pari kuukautta, kun mulla on nyt tosi kiva työmatka, vain kuusi kilsaa suuntaansa pääasiassa suoraan maantietä niin sen hurauttais hetkessä menemään. Miehen veljenvaimolla oli sitte vajaa pari vuotta vanha pyörä käyttämättömänä ja kotiutin sen itselleni viime sunnuntaina. Parit matkat sillä on jo kokeiltu ja hyvin kulkee, kyllä on kiva kun voi kulkea ilman mitään muita aikatauluja kuin omat. Sade vähän kirjaimellisesti vesittää pyöräilyharrastuksen uudelleenaloittamista, mutta vielä ne hyvät kelit tulee,varmasti, ja sitte mennään!

                                                
     
                                                 
                                                   

Viime viikonloppuna puhkesi koivuallergiani täyteen kukoistukseen. Tukkoisuuden sain aika hyvin parissa päivässä allergialääkkeillä kuriin, mutta allergia vei sitte äänen aiheuttaen puolentoista päivän sairasloman. Mun töitä kun ei pahemmin ilman ääntä tehdä. Tämänpäiväinen työpäivä aiheutti vielä vähän lisärasitusta äänelle, mutta josko se tästä vielä tämän viikon aikana menis ohi.

Oon viimeisten viikkojen aikana alkanut taas harrastaa liikuntaa aktiviisesti. Tästä mulla oli mielessä ihan oma merkintäsäkin, ehkäpä vielä sen tässä lähiaikoina toteutan. Ikävästi tuli vaan tämä allerginen flunssa nyt väliin, mutta toivottavasti menee pian ohi, että pääsee jatkamaan.

                                                   



Työt varmistui mulla viime viikolla kesäkuun 2016 loppuun ja se on varsin mukavaa. :) Kesäloman eka osakin häämöttää jo kuukauden päässä ja kyllähän se tarpeeseen tulee. Töissä on kyllä mennyt ihan mukavasti muuten, mutta alkaa se taas tuntua että syksystä asti on pikkuipanoita kasvatettu ilman kunnollista breikkiä.


                                                                                                     

Kotona ollaan alettu kunnostaa terassikalusteita ja meikätyttö on opetellu käyttämään hiomakonetta. Melkosta! Kukkamaakin on suunnitteilla kunhan noi kelit tuosta paranis niin tykkäis mennä pihahommiinkin. On se tällaselle kerrostalon kasvatille vielä aika jännää nämä kaikki omakotitalon hommat, vaikka aivan ihanaahan tämä kaikki on, oma koti, iso piha ja puuhaa niin paljon kuin tykkää.


                                           



Grillikausi on jo avattu ja muutama viikonloppu onkin syöty grilliruokaa, ihan mahdottomasti mahdollisuuksia. Ollaan miehen kanssa aika kovia laittamaan itse ruokaa ja kokeilemaan uusia juttuja, mahtaiskohan jotakuta resepti- tai ruokamerkinnät kiinnostaa..?


Viimeinen vuosi on ollut melkoinen. Mulla on nyt kaikki hyvin mutta kasvuahan nämä kaikki päivät ovat. Haasteellista on ymmärtää mikä on itselle parasta. Että kaikki ihmiset eivät välttämättä ole hyväksi eikä menneitä saa surra liikaa. Pitää osata olla onnellinen rakkaudesta, ystävistä, hyvästä työstä, ihanasta kodista ja kaikista mahdollisuuksista. Pitää olla rohkea, uskaltaa päästää irti ja kuunnella itseään. Tärkeimpänä oon viime vuodet yrittäny muistaa sen että niin minulla kuin kenellä tahansa minulle läheisellä mikä tahansa hetki voi olla viimeinen. En halua jäädä katumaan mitään, haluan että olen sanonut ja näyttänyt "rakastan sinua", nauranut, nauttinut, surrut mutta jatkanut eteenpäin, elänyt.

         

                                         


                                              
        

                                          







Nuppusen kuulumisista sen verran, että neiti on löytänyt iloa arkisista asioista ja ottanut tavakseen kerjätä aamupalapöydästä makkaranpaloja, jotka itse pitää saalistaa. :)

Loppuun vielä pari kuvaa meidän eräästä kävelyretkestä merenrantaan, unelmapaikka vain vajaan kilsan päässä kotoa. :)

                                      
                                        
 
                                        
                                         
                                         

                                             

 Pus pus ja ihanaa helatorstaita sekä tulevaa viikonloppua kaikille, toivon mukaan palataan taas pian!

Elämästä

Kyllähän se aika taas vierähti. Blogi on mulla lähes päivittäin mielessä, ja se miten kovasti kaipaan kirjoittamista, mutta, niin. Sitten on tämä, jota elämäksi kutsutaan.

On uusi työ, johon vasta viime viikkoina oon kunnolla sopeutunut. Työ, joka ajan kuluessa saa yhä tärkeämmän merkityksen. Työ, joka pitkästä aikaa takaa mulle taloudellisen turvan ja kivan työympäristön varmasti myös tulevaisuudessa.

On uusi koti. Ekaa kertaa elämässäni asun omakotitalossa. On paljon enemmän neliöitä ja siivottavaa, iso piha ja pihatyöt, enemmän mietittävää, budjetoitavaa, tehtävää.

On välillä vähän reistaileva kroppa, josta täytyy pitää entistä parempaa huolta. On liian pitkään tauolla ollut liikuntaharrastus, joka nyt vie taas enemmän aikaa. Tuntuu hyvältä ja tekee hyvää, mutta vie aikaa muutenkin lyhyiltä arki-illoilta.

On parisuhde. Ihana, turvallinen, tasapainoinen, rakas parisuhde ja maailman paras mies, jonka kanssa lähes vuoden jälkeenkin on vielä hyvä ja luonnollinen olla lähekkäin. Yhdessäolo ja läheisyys, josta ei vaan saa tarpeekseen.

                                                                          



                                      
         
 
                                                                                        













On ystävät ja perheet, lemmikit.
         

                                             
 
                                       

                                                    

                                        





Ei oo samalla tavalla aikaa istua koneella. Eikä oikeestaan haluakaan. Olis kiva jakaa ajatuksia, kirjoittaa enemmän. Mutta ihanampaa on tehdä töitä ja tuntea että sillä on merkitystä. Olla väsynyt ja nukkua viikonloppuisin niin pitkään kuin huvittaa, sen jälkeen olla kuin uusi ihminen. Suudella, halata, rakastaa. Nauraa, itkeä, tuntea. Nauttia. Olla onnellinen, niin onnellinen, että sen puolesta pelkää joka päivä. Sen sijaan, että kertoo tänne kuulumisiaan, tuntea olonsa tärkeäksi siitä kun joku kysyy niitä henkilökohtaisesti. Tehdä niin muille, nauttia keskusteluista, uusista ystävistä ja siitä, että vuosia vierellä olleet ovat siinä edelleen.

Mun elämässä on tapahtunut viime kuukausina niin isoja muutoksia, etten varmaan oo itse pysynyt perässä. Oon saanut asioita, joista oon haaveillu vähintään puolet elämästäni. Oon onnellinen tavalla, jota en oo aikuisiälläni vielä kokenut.

Haluan palata blogin pariin, mutta tätkeämpää mulle on tämä kaikki. Olis ihanaa, että päivistäni jäis muistoja mitä vois lueskella jälkeenpäin mutta toivon, että mun pää jaksaa kantaa sen kaiken ja muistan valokuvata paljon.


                                                   

Ongelmallista on myös se, että en oikein osaa laittaa sanoiksi tätä kaikkea mitä koen. Toivon, että löydän sen vielä, koska olis kiva jättää jotain tuleville päiville luettavaksi näistä päivistä.

Mutta te kaikki, uudet ja vanhat tutut, jotka tätä luette. Te ootte ihania ja oon siitä tosi onnellinen, että ootte osa mun elämää, muuallakin kuin somessa ja blogissa. Rakastakaa toisianne ja välittäkää toisistanne, jokainen päivä voi olla viimeinen.

  

And you smiled because you knew

Oon miettinyt tätä merkintää jo monta viikkoa. Siinä samalla mun elämässä on tapahtunut suuria muutoksia ja elämääni on tullut uudenlainen suunta. En oikeen tiedä vieläkään mistä aloittaisin tai miten kirjoittaisin, joten ajattelin vain yrittää koota mun ajatuksia jonkinlaiseksi kokonaisuudeksi. Haluan kirjoittaa avoimesti ja toivon, etten sillä loukkaa ketään.

Haluan kirjoittaa rakkaudesta. Se on vaikeaa, koska en halua loukata ketään kirjoittamalla menneisyydestäni enkä antaa kuvaa että ylpeilen onnellani, kun kirjoitan nykyhetkestä.

Oon viimeisen vuoden aikana oppinut aika paljon ihmissuhteista. En vielä vuosi sitten tiennyt miten paljon parisuhteen päättyminen voi sattua ja että suurestakin surusta todella voi omalla vahvuudella selvitä. En myöskään tiennyt, että mulle voi olla olemassa jotakin niin ihanaa, tasapainoista ja turvallista kuin tämänhetkinen elämäntilanteeni.




                                                       




Tässä merkinnässä en halua haukkua entisten ihmissuhteideni osapuolia. Ehkä vahvimpana viimeisen vuoden ajalta mielessä on se, että aina epäonnistunut ihmissuhde ei ole kenenkään vika. Kaikki ihmiset ei sovi yhteen ja joskus armollisinta mitä voi tehdä, on päästää molemmat jatkamaan eteenpäin. Sen tajuaminen vaan joskus kestää ja olen myös oppinut olemaan armollinen itselleni. Surullinen saa olla ja joskus sekin helpottaa. Se vahvistaa kun jonain päivänä tajuaa, että mä selvisin niistäkin illoista kun tuntui ettei seuraavaa aamua tule koskaan. Olen myös kaikille ihmisille elämässäni kiitollinen, koska jokaiselta olen oppinut jotakin, kenties jopa eniten niiltä joiden kanssa homma ei toiminutkaan. Nekin kokemukset kuuluu elämään ja oon siitä onnekas, ettei mikään kokemus oo ollut mulle läpeensä paska ja mulle on jäänyt elämään myös tärkeitä ihmisiä. Aina on ollut myös hyvää, joskus paljonkin. En kadu menneisyyttäni enkä ihmissuhteitani enkä tällä merkinnällä halua saada kenellekään huonoa oloa. Myönnän myös sen, etten itsekään ole ollut täydellinen.

Elämässäni on käynyt nyt niin, että ihminen, jonka ei ollut tarkoitus merkitä mulle kuin hauskanpitoa, onkin nyt elämäni tärkein ihminen, kumppanini, turvani ja tulevaisuuteni. Taistelin kauan vastaan, särkynyttä sydäntäni suojellakseni, vaikka koskaan ei ollut vaaraa että tämä ihminen minua loukkaisi. Pelkäsin myös sitä, että voinkin saada kaiken sen mitä olen toivonut ja halunnut niin kauan kuin olen mitään ihmissuhteista ymmärtänyt. Pelottavinta on nousta ylös kun on kaatunut koska pelkää kaatuvansa uudelleen, uskaltaa taas yrittää kun on rakentanut kaiken uudelleen, koska kaikkihan voi romahtaa jälleen.

Olen aina pelännyt ja yrittänyt liikaa. Mutta tällä hetkellä en pelkää eikä minun tarvitse yrittää. Ensimmäistä kertaa asiat suhteessani toimivat luonnostaan ja meillä on molemmilla hyvä olla.

                                                             

Nyt uskallan varmaan jo tuoda julki sen, että minusta on tulossa ensimmäistä kertaa elämässäni omakotitalon asukki eikä Turku enää olekaan kotikaupunkini. Käytännössä muutto on jo tapahtunut, paperilla osoitteeni vaihtuu virallisesti puolentoista kuukauden päästä. Loppujen lopuksi kaikki loksahti kohdalleen hyvin nopeasti, vastoin kaikkea sitä miten olen aiemmin suhteen etenemisestä ajatellut. Viimeisen vuoden aikana olen vihdoin oppinut myös sen, ettei asiat vaan mene siten niinkuin etukäteen suunnittelis tai ajattelis eikä se takaa onnistumista vaikka toimisi tiettyjen odotusten tai normien mukaan. On tehtävä siten kuten tuntuu hyvältä, uskallettava. Ja vaikka asiat on nyt menneet tavalla, jota en vielä muutamia kuukausia sitten olis uskonut, kaikki on mennyt aivan täydellisesti.


                                                                                            


Mietin, miksi mulla oli niin kova palo kirjoittaa näistä asioista. Luultavasti siksi, koska halusin purkaa päästäni sen hämmennyksen mitä kaikki tämä minussa tuottaa. Isoja asioita tapahtuu eikä niissä aina pysy itse mukana. Haluan myös kirjoittaa itselleni muistiin sen, miltä musta nyt tuntuu. Lisäksi, halusin arkistoida sen, että kaikki on nyt hyvin, koska siitä ei kovin kauan ole kun uskoin ettei sitä seuraava aamua koskaan tule. Halusin kirjoittaa sen: Olen onnellinen.


                                                              

Uusi vuosi

Melko mielikuvitukseton otsikko, mutta niin se vaan on, vuosi vaihtui ja niin teki myös työpaikka. Kolme päivää on käyty yksityisen päiväkodin lastentarhanopena ja hyvällä mielellä! Ennen ekaa työpäivää kyllä jännitti melkoisesti, mutta kyllä se siitä sitten lähti sujumaan, niinkuin aina ennenkin. Kumma kyllä miten monta eka työpäivää itelläkin jo on takana ja silti aina vaan tuppaa jännittämään. Ilmeisesti kyllä jotenkin tervettä, pelottavampaa kai olis jos mikään ei tuntuis missään.

Kerrottakaan julki nyt uuden vuoden kunniaksi myös blogin puolella, että elämääni viime kesänä eksynyt mies on pysynyt kuvioissa ja tapailu on syventynyt parisuhteeksi. Iloa ja onnea elämääni siis tuo tämä ihminen, jonka kanssa on hyvä olla. :)

"On tammikuu, pitkä ja tipaton

Tammikuu, synkkä ja hipaton

Vain sinusta oon selvästi päihtynyt

Tähän elämään uudesti syntynyt"

Vuosi vaihtui hyvässä seurassa ruokaillen. Suosittelen turkulaisille Stefan's Steakhousea, jos ette siellä vielä oo vierailleet, maultaan ehkä parasta ruokaa, mitä oon syönyt. Ihan opiskelijabudjetilla ei tosin kyseiseen paikkaan kannata lähtee, mutta tällä kertaa kyllä laadusta kannatti maksaa. Turku myös yllätti positiivisesti ilotulituksillaan, ja vuosi vaihtui numeroon 2015 oikein hyvillä mielin.

Joululomalla pääsin kyllä oikein kunnolla lomafiilikseen ja arkirytmiin palaaminen on ottanut aika koville. Arkea piristämään vietettiin eilen tyttöjen kesken iltaa kera mun uuden ihanan kahvikoneen, jonka sain joululahjaksi. Kahvidrinkkien jälkeen käytiin leikkimässä kesää Bar Papussa margaritakannujen avustamana. Ja kiva ilta oli! Tämän tytön tammikuu ei siis kuitenkaan oo ihan niin tipaton ja hipaton kuin edellä oleva biisi antaa ymmärtää. :)

                                             


                                              

Talvi näyttää välillä parhaita puoliaan ja välillä huonompia ja kyllä se kevään ja kesän odottelu on jo kovasti käynnissä. Joulu oli onneks aivan unelma kelien puolesta täälläkin, samoin tämän viikon alku.

En oo pahemmin harrastanut mitään uuden vuoden lupauksia. Uusi vuosi harvoin muutenkaan tuntuu niin suurelta muutokselta, yleensä ne on mulla aina ollut syksyisin. Tänä vuonna on vähän eri asia, mutta lupauksia en oo ajatellut tehdä kuitenkaan. Mun mielestä elämänmuutos, jonkin asian lupaaminen, muuttaminen tai unelmien toteuttaminen ei vaadi sitä, että vuosi on vaihtunut. Sen kaiken voi, ja pitää, tehdä milloin vaan.

Mun pääasiallinen tavoite koko ajan on elää elämääni mahdollisimman onnellisesti, päivä kerrallaan. Nauttia hetkistä, koska se mitä on nyt, on ainoa mistä elämässään voi olla varma. Tärkeää on myös oppia niistä huonoista ja vaikeista ajoista, ja arvostaa sitä hyvää mitä itsellä on. Tämän ajattelun avulla oon ajatellut elää myös tätä vuotta.

Tänä vuonna haluaisin harrastaa enemmän liikuntaa ja syödä terveellisemmin. Elämäntavat on hiukan repsahtanu muutaman vuoden takaisesta, kiireen, parisuhdevaikeuksien, väsymyksen, elämänmuutoksien, minkä ikinä takia. Tänä vuonna haluaisin pitää omasta hyvinvoinnista huolta paremmin.

Muita tavoitteita ei sitten oikeastaan ole. Haluan nauttia elämäni ihanasti ihmisistä ja hetkistä. Toivon, että uusi työ on sellainen, mihin meen joka päivä mielelläni ja että tästä vuodesta tulee vähintäänkin yhtä ihania muistoja kuin viime vuodesta, ja vähän helpompi muiden elämänkokemusten puolesta. :)

Toivon teille kaikille ihanaa alkanutta vuotta!

In the year 2014

Se on kuulkaapa nyt semmonen homma, että vuotta on puolitoista viikkoa jäljellä ja tapanani on ollu aina blogiini summata kulunut vuosi.

Tänä vuonna mulla oli elämäni raskain kevät, mahtavin kesä ja stressaavin syksy. Henkilökohtaisen elämäni tähän mennessä vaikeimmat asiat olen joutunut kohtaamaan ja käsittelemään tänä vuonna. Silti, tänä vuonna jos koskaan musta on tuntunut, että tämä se vasta on elämää. Tuntea lujasti, niin hyvässä kuin pahassa, kokea, elää, vahvistua, oppia ja arvostaa hyviä asioita. Tänä vuonna olen myös saanut uusia ystäviä, elänyt hetkessä ja nauttinut asioista paljon enemmän kuin ennen,

Niin moni asia on nyt eri tavalla kuin vuosi sitten. Samoin oli viime vuonna. Mietin nyt, että onko ens vuonna taas kaikki muuttunut, toivoisinko sitä vai asioiden olevan kuten nyt. Aika näyttää. Joitakin asioita tästä hetkestä toivoisin voivani pitää, joistakin päästä irti.

Kun mietin tätä vuotta, ehkä tärkeimpänä voisin todeta oppineeni konkreettisesti että jokainen sulkeutunut ovi on uusi mahdollisuus ja jokaista loppua seuraa uusi alku. Ellei kaikki olisi mennyt juuri näin olisin säästynyt suurilta suruilta, mutta jäänyt paitsi niin suurista iloista.

Eilen mulla oli viimeinen työpäivä nykyisessä työpaikassani, tammikuussa kutsuvat uudet haasteet. Oon päässyt remontin jälkeen takaisin kotiin, mistä olen todella onnellinen. Nyt on aika levätä, ladata akkuja, nauttia. Toivon teille kaikille ihanaa joulunaikaa ja mahtavaa uutta vuotta!

Vuoden 2014 parhaat jutut summaan kuvin ja musiikin avulla.

                                         "Kun sä elät näinä kylminä aikoina
                                           Sun pitäs pitää huoli veljistä ja siskoista
                                           Ettei kyynisys maata valloita
                                           Niin koita jaella vastaan vähän rakkautta
                                           Ettei kaikki tää suru ois hyödytöntä 
                                           Lemmen täytyis olla pyyteetöntä
                                           Kuuntele sun sydäntä älä sun mieltä
                                           Ja kyl sä tiedät et kaikki kaipaa lempee"
                                                       

                                                 

"Tää on teille hyvät ystävät

Jotka tukenasi ain pysyvät

Joiden kans me hengataan sisäl ja pihal

Ei oo pöydässämme tilaa vihalle

Tää on teille perheenjäsenet

Me tavataan vielä vaikka minne menet

Muistan kun me hengattiin sisäl ja pihal

Ei oo pöydässämme tilaa vihalle

"Tulin näin ja hävisin

Jouduin takas kadulle

Ja luulin ettei rakkautta luotu oo mulle

Sydän halki mä halusin kaiken unohtaa

Sä tipahdit jostain mun maailmaan

Ensisilmäyksellä mä sut torjun

Vanhan suruni mukana mä vielä horjun

Mut kun sä katsot muhun, oijoi

Niin mä antaudun

Pysy mun vierellä nyt ja aina

Kunnes aurinko mailleen menee

Sun lempes korvaa mun kaiken vaivan

Oot vastaus mun kaipaukseen

Niin kylmä ja pimeä on tää maailma

Ilman sua sitä jaksais en

Oi ollaan niinkuin olis meillä vaan tää ilta

Kadotaan tähän tunteeseen"

                                         

Kuulumisia

Johan tosta viime päivityksestä taas tovi vierähti. Riittäis kai sitä asiaa joka päiväkin, jotenki sitä ei vaan muka ehdi ja jaksa kirjottaa vaikka mielessä kyllä on useinkin.

Viidettä viikkoa ollaan evakossa Nupun kanssa. Putkistoremontti valmistui viime viikolla etuajassa, mutta mun vuokranantajat ovat sählänneet keittiöremontin kanssa, joten kotiinpaluu viivästyy vielä ainakin viikolla. Tää aiheuttaa mulle nyt jatkuvaa päänvaivaa, huolta ja harmia kun tosi lyhyellä varoitusajalla ilmoitetaan asioita, joiden takia en voi palata kotiin.

Maailman suurin onni tässä vaiheessa ovat läheiset ihmiset, joiden ansiosta en ole taivasalla enkä yksin asian kanssa, K-I-I-T-O-S jokaiselle mua auttaneelle ja piristäneelle.

Yleensä vastoinkäymiset tuntuu tulevan ryppäissä, joten viime aikoina harmittanut on myös ilmeisesti työn kuormittavuuden takia pettänyt selkä, jonka takia oon nyt ollu kohta kaksi viikkoa sairaslomalla. Kuukauden siedin tosi kovaa särkyä, joten ohjeistan jokaista menemäään lääkäriin ennenkuin paraneminen kestää näin kauan. Nyt näyttäis olevan jo valoa tunnelin päässä ja säryt kurissa. Kyllä sitä ihan erilailla arvostaa tervettä oloa, kun muutaman viikon elelee ihan jatkuvan säryn kanssa.

Vuosi lähenee loppuaan ja onkin ollu kyllä melkoinen vuosi. Elämän ja tunteiden koko kirjo on näyttäytynyt mun elämässä tänä vuonna ja voin kyllä todella sanoa eläneeni! :) Oon varmaan myöskin oppinut itsestäni ehkä eniten tähän asti, ja myös muista ihmisistä. Paljon on tullut viime aikoina pohdiskeltua elämän suuntaa, valintoja ja päätöksiä, riskinottoa, uskaltamista ja sitä, mikä mun elämässä sitten onkaan loppujen lopuksi tärkeintä.


                                             



Voin näin mystisesti ja ärsyttävästi todeta, että jonkinnäköistä uutta suuntaa mun elämälle on tässä havaittavissa enemmän kuin yhdellä osa-alueella, lisää tästä aiheesta seurannee kun asiat on vähän varmempia. Kunhan nyt ensin pääsis edes sinne omaan kotiin takaisin. <3

Kävin tässä läpi viime viikkojen kuvasaldoa, jos olis tänne kuvitukseksi jotain ja havaitsin, että suurin osa löytyy instragramista jo. Jos siis kiinnosta mua siellä seurailla niin täältä löytyy:  http://instagram.com/__miss__mimi

Olin koko instagram-palvelun suhteen aluksi tosi skeptinen, mut oon tykästynyt sitten kuitenkin siihen, että elämän pienien hetkien tallentaminen yhteen paikkaan on helppoa ja kuvia on kiva sieltä jälkeenpäin katsella muistellen kivoja juttuja.

Sitten viime merkinnän olen koukuttunut Sons Of Anarchy -tv-sarjaan (yks syy lienee Charlie Hunnam, namnam) sekä ryhtynyt iPhonen käyttäjäksi. Oon yrittänyt petrata vitamiinien ottamisessa, mutta ollu aivan liian laiska urheilemaan. Oon tosi altis kaamosmasennusoireille, tää pimeys vetää mun energiat todella alas. Tälläkin viikolla oon (osittain myös särkylääketokkurassa) nukkunut joka päivä kolmen tunnin päikkärit, mutta tänään ajattelin unien sijaan mennä lenkille ja siivota. Katsotaan tekiskö se energiatasoille parempaa kuin ne unet, jotka usein väsyttää vielä enemmän. Vinkkejä piristymiseen pimeän keskellä otetaan vastaan!

Semmosta sekametelisoppaa tällä kertaa tämä merkintä, taidanpa nyt oikeesti potkia itteni sinne lenkille, paranemaan päin oleva selkäkin tykkäis siitä varmasti. Yritän palata blogin pariin ahkerammin jatkossa, ihanaa viikonloppua kaikille! :)