Kesä! <3
Jos eilisen järkyttävän hikistä iltapäivää ja ukkosta ei oteta lukuun, miten tällaisiin keleihin vois ikinä kyllästyä? <3 Mulle kaiken lisäks vielä maksetaan palkkaa siitä, että mä istun auringossa ja katson kun lapset kerää kukkia, joita on vihreellä nurmikolla niin paljon ja niin kauas kuin vaan näkee.
Viime viikot on ollu melkoista aikaa. Täynnä tunnetta, hetkessä elämistä, ihania ystäviä. Vaikeita, kipeitä, ihania, hulluja, hauskoja, ihan parhaita päiviä, kaikki. Loppuelämän ensimmäisiä päiviä kun mennään eikä meinata, katumaan jäis vaan asioita mitä ei oo tehnyt. Mitään en vaihtais pois, nyt vasta tuntuu, että on todella elossa.
Kymmenen kuukautta sitten olin just eronnut pitkästä suhteesta, muuttamassa omaan kotiin. Sitä en vielä tiennyt, että ihan pian tapaisin ihmisen, joka muuttaisi mun elämän ja aloittaisin työn, jolla olis mulle mun kaikista työpaikoista kaikista eniten merkitystä. Nyt, kymmenen kuukautta myöhemmin, oon seurannut uskomattomien pienten ihmisten kasvua, oppinut kanssaihmisistäni enemmän kuin ehkä koskaan, tavannut upeita, empaattisia työkavereita, rakastanut kovemmin kuin ikinä, elänyt enemmän, tuntenut niin paljon niin täysillä, nähnyt uusia kauniita paikkoja joita en tiennyt olevan olemassakaan. Tehnyt juuri niinkuin itse halusin. Hetken ollut väsyneempi kuin ikinä. Usein ollut onnellisempi kuin koskaan. Ollut niin kiitollinen siitä, että elämä on johdattanut mut juuri tähän. Ymmärtänyt miten täynnä mahdollisuuksia elämä on, huomannut etten enää mieti "mitä mä nyt sitten teen?" vaan "mähän voin tehdä ihan mitä vaan".
Nyt on taas kesä. Tuntuu, ettei oo enää pimeä ja kylmä ollenkaan, koskaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti