keskiviikko 24. lokakuuta 2018

Arkea

Mä oon aina välillä kirjoittanut merkintää tänne, mut sit kuitenkin jättänyt julkaisematta. Vaikka tätä ei juurikaan kukaan lue niin jotenki silti on tuntunut, etten osaa ja halua julkaista tiettyjä juttuja vaikka kovasti tekis mieli. Viime merkinnästä onkin nyt sit jo kuukausia, joten ihan itelleni muistiin aattelin kirjotella miten meillä tällä hetkellä menee.

Meidän poitsu täyttää ens viikolla 1v5kk ja onkin kyllä kasvanut ja kehittynyt tosi paljon. Hän alkoi kävellä tuetta reilu kuukausi sitten ja nyt jo melkein juoksee, joskin välillä kyllä vielä pyllähtelee. Kävelyn myötä hän alkoi touhuta paljon enemmän itsekseen ja on tyytyväisempi, välillä tuntuu ettei sisätilat edes riitä kun niin haluaisi vaan kävellä. Kaupassa työntää kärryjä isonkin marketin läpi ja ulkona haluaa vaan kävellä.

Sanoja on tullut jo jonkin aikaa ja niitä on nyt muutamia selkeitä: isi, äiti, oho, avaa ja anna. Saappaat ovat paappaat, samoin kuin muutkin kengät. Koiraamme kutsuu 'Inttu' (Minttu) ja paljon höpöttelee omiaan, osaa matkia monen eläimen ääniä myös. Hän ymmärtää tosi paljon ja tekee pyynnöstä vaikka mitä: vie astiat koneeseen ja pyykit koriin, kerää lelut mihin pyydetään, laittaa kengät telineeseen, tuo pyydettäviä tavaroita, sammuttaa valoja, laittaa ovia kiinni. Hän on tosi tomera, fiksu ja näppärä, oon yllättynyt miten paljon näin pieni voi osata :)

Yöt meillä nukutaan nyt tosi hyvin ja se onkin ollut iso helpotus. Oon itsekin nukkunut paremmin kun vuosiin. Päikkäreitä jäbä nukkuu yhdet keskellä päivää noin 1,5-2h. Joskus torkahtaa hetkeksi menoilla autoon mut nykyäään jo vähenevissä määrin.

Poitsun lempipuuhaa on autoilla ajaminen, ja se kävely. Hän tykkää kovasti myös lukea kirjoja, kuunnella lauluja, halia, pussata ja leikkiä koiran kanssa. Välillä jaksaa pitkän aikaa rakennella palikoilla.

Siitä asti kun jätkä täytti yks vee, on ilmassa ollut vaihtelevasti uhmaa. Omaa tahtoaan kokeilee kovasti ja näyttää vahvasti, kun jokin asia ei miellytä. On hyvin temperamenttinen, näyttää kaikki tunteet vahvasti. Hän on kuitenkin myös hyvin tottelevainen ja kiltti, vaikka kokeileekin rajojaan.

Aamulla heräillään 7-7.30 välillä. Katsotaan kasiin asti yhdessä piirrettyä maitomukin kanssa, jonka jälkeen syödä aamupala ja sitten leikitään ja tehdään kotitöitä. Torstaiaamuisin käydään perhekerhossa 9-11, muina aamuina ulkoillaan n. 9.45-11.15. Käydään joka aamu kävelyllä koiran kanssa ja sitten leikitään omalla pihalla. Lounas syödään kun tullaan sisälle eli 11.30 mennessä ja n. 12 on poitsu päikkäreillä. Herää yleensä 13.30-14 välillä, jonka jälkeen välipala ja sitten kauppa- tai puistoreissu, joskus kyläilyä tai sisäleikkiä. Maanantaisin käydään muskarissa, tällä reissulla ollaan 16-18. Päivällinen syödään 16-16.30 välillä ja illalla tehdään mitä milloinkin, leikkiä isin kanssa, kaupassakäyntiä, kyläilyä, ulkoilua. Iltapalalle aletaan klo 19, jonka jälkeen suihku ja yöunilla poitsu on yleensä 19.45 mennessä. Yöt nukkuu itsenäisesti omassa huoneessa, saattaa joskus havahtua mutta useimmiten nukahtaa itse uusiksi.

Päivärytmistä ollaan meillä aina pidetty tarkasti kiinni ja se on ollut meille tosi hyvä juttu, koska tosi moni asia menee meillä sen ansiosta helposti. Jos joskis tulee pieniä poikkeuksia rytmiin niin se ei sotke mitään, koska muuten pidetään rytmistä niin tiukasti kiinni. Poitsu on myös sellainen lapsi, joka tarvitsee tarkkaa päivärytmiä ja sen tuomaa ennakointia ja turvaa.

Mulle oli vauvavuosi tosi raskas. Väsymys, stressi ja yksinäisyys yllätti mut todella. Mun paino nousi alle vuodessa 12kg, 10 jääneen raskauskilon päälle. koska en jaksanut huolehtia itsestäni yhtään, liikkua tai tehdä ruokaa. Kun unikoulun myötä poitsu alkoi nukkua hyvin, oon mäkin saanut itseäni niskasta kiinni ja mun paino on pudonnut 10kg kolmessa kuukaudessa. Vielä on 12 kiloa matkaa painoon, jossa olin ennen raskautta, tähän mulla on tavoitteena päästä seuraavan puolen vuoden aikana.

Loppujen lopuksi painonpudotus on käynyt hyvin helposti elämäntaparemontin myötä. Ennen raskaaksituloahan tein saman ja paino putosi 12kg neljässä kuukaudessa. Teen poitsun kanssa joka päivä tunnin reippaan kävelylenkin aamuisin ja noin kolme kertaa viikossa vielä ylimääräisen kävelyn iltapäivällä. Syön herkkuja vain viikonloppuisin ja joka päivä pidän kiinni säännöllisestä ateriarytmistä. Seuraan puhelinsovelluksen avulla että arkisin kulutan enemmän kuin syön. Pyrin syömään monipuolisesti ja valitsemaan kahdesta vaihtoehdosta aina sen paremman. Viikonloppuisin en vahdi syömisiä muuten kuin että herkut pyrin syömään vasta illalla, pitämään silloinkin kiinni ateriaväleistä, ja liikkumaan kuten arkena. Syön tavallista ruokaa, käytän voita ja ruokakermaa enkä laske hiilareita ja proteiineja.

Mulle tosi tärkeää oli löytää se mulle sopiva tapa liikkua tähän elämäntilanteeseen. Kävelylenkeistä tykkään ja pystyn pitämään niistä säännöllisesti kiinni. Rasvaa palaa tehokkaasti, voin lisätä vauhtia tai mennä paljon ylämäkiä jos haluan vaihtelua. Mun on helppo lähteä lenkille ja pystyn yhdistämään sen loistavasti meidän päiviin. Kun liikunta on kunnossa voin olla stressittä eikä jokaista suupalaa tarvitse vahtia, vaikka arkisin aika tarkkaan katsonkin miten syön. Paino on pudonnut vähän kuin itsestään ja muita hyötyjä on tullut paljon. Nukun todella hyvin, jaksan paremmin, olo on selkeästi kevyempi myös henkisesti, iloisempi ja virtaa on enemmän, mielialatkin on tasaisemmat. Näytänkin terveemmältä ja onhan se kiva kun vanhat vaatteet alkaa mahtua päälle.

Loppukesästä musta tuntui, että kotonaolo alkoi olla mulle liikaa. Tuntui etten jaksa koska olen ollut yksinäinen, läheisten ihmisten etääntyminen pojan syntymän jälkeen on todella yllättänyt mut. Olin väsynyt, stressaantunut ja rasittunut. Haimme pojalle päivähoitopaikkaa tammikuun alkuun. Sitten sainkin elämäntaparemontista kiinni ja vointini kaikin puolin parantui, joten päivähoidon aloitus siirrettiin 1.8.2019 alkamaan. Tällä hetkellä pääasiallisesti nautin kotoanolosta tosi paljon ja poitsun kanssa on ilo touhuta. Toki uhma, temperamenttinen lapsi ja hampaidentulo saa päivistä välillä raskaita, ja kyllä kotiäitiys todellakin käy työstä, mut oon todella iloinen siitä, et mulla on mahdollisuus olla kotiäitinä. Nyt kaikki on ollut niin, kuin ennen pojan syntymään ajattelin. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti