2016

Taas on tultu vuoden loppuun. Paljon en oo viime aikoina kirjoitellut, mutta ajattelin kuitenkin summata nyt kuluneen vuoden, kuten mulla tapana on ollut.

Joka paikasta luen kuinka kauhea vuosi 2016 on ollut. Tuntuu jotenkin syylliseltä todeta, että mulla on ollut aivan ihana vuosi. Tasapainoinen, turvallinen, rakkaudentäyteinen, iloinen.

Vuoden surullisin juttu oli ehdottomasti se kun, rakas koiramme Palle kuoli vanhuuteen tammikuun viimeinen päivä. Kaipaamme häntä edelle. Tilalle tuli kuitenkin paljon iloa kun toukokuun alussa meille muutti Minttu.

En oo oikein ollut koiraihminen aiemmin, 20-vuotiaaksi asti pelkäsin niitä. Tämä karvanallukka kuitenkin sulatti mun sydämen jo muutaman viikon ikäisenä ja on kyllä tuonut meidän taloon niin paljon lisää rakkautta, onnea ja naurua. <3 Oli ihan mahtava kesä seurata hänen kasvuaan ja touhuilla yhdessä. Saimme pikku perheeseemme ihan mahtavan uuden jäsenen, ja vaikka pentuaika oli vähän rankkaa vähine yöunineen, koulutuksineen ja pennun kommelluksineen, on nämä kuukaudet Mintun kanssa ollut aivan parhaita. Neiti on meille nyt jo todella rakas.

Tänä vuonna tein elämäntaparemontin. Vuosien painon jojoiluun, huonoon oloon, huonoon kehonkuvaan ja turvonneeseen oloon kyllästyneenä aloin mielenkiinnosta parantaa pikkuhiljaa ruokailutapoja ja monipuolistaa liikuntaa. Tosi pienillä asioilla sain aikaan muutoksen, jonka ansiosta paino putosi 12 kiloa noin neljässä kuukaudessa. Olo ja vireystaso parani, ja tämä oli ensimmäinen vuosi moneen vuoteen, kun mulla ei tullut töistä yhtään saikkupäivää.

Tänä(kin) vuonna mut onnellisimmaksi ikinä teki rakas mieheni. Hänen ansiostaan minulla on kaikki mistä aiemmin uskalsin vain unelmoida, ja enemmän. Hän on tarjonnut minulle perheen, onnen, turvallisen kodin, onnellisen parisuhteen, ystävyyden ja kumppanuuden. Häntä katsoessani en epäile hetkeäkään etteikö tässä olisi loppuelämän valintani. Rakastan sinua.

Sitten siihen vuoden isoimpaan uutiseen.



27.9.2016 raskaustesti kertoi meille tällaista:


                   

Yllätyksenä tämä ei tullut. Pitkään odotettu ja vielä kauemmin toivottu pieni ihme ilmoitti tulostaan.
Sen takia on blogissakin ollut vähän hiljaista. Vaikka tämä tieto oli kovin odotettu, oli se silti shokki. Todella positiivinen sellainen.

Raskaudesta kirjoittaminen on ollut mulle tosi vaikeaa. Kaikki on uutta, hämmentävää, pelottavaa, ihan järjettömän onnellista ja seuraavassa hetkessä uhkakuvien täyttämää.

Kaikki on mennyt hyvin. Pieni papu näkyi jo varhaisessa ultraäänessä oikeassa paikassa juuri oikean kokoisena sydän lyöden vahvasti. Myös seuraavassa ultraäänessä kaikki oli hyvin. Kaikki arvot ovat olleet mulla juuri niinkuin pitääkin. Olen ollut tosi väsynyt ja ajoittain huonovointinen, mielialat on heitelleet, kroppa reagoi monella tavalla isoon muutokseen, mutta kaikki on kuitenkin mennyt todella mallikkaasti.

Elämän on täyttänyt pelot asioista, joita en tiennyt olevan olemassakaan. Mieli käy ylikierroksilla mutta mitään ei sais ajatella liikaa. Tarvitsis suunnitella, tehdä hankintoja, valmistautua, hoitaa parisuhdetta, huolehtia itsestään, mutta muistaa että mitä vaan voi tapahtua. Alkuraskaus oli henkisesti mulle tosi vaikeaa, koska pelkäsin kaikkea niin paljon. Huoli on jäänyt mukaan matkaan, mutta tasoittuu ja laimenee vähän. Fyysisesti raskaus on ollut kuitenkin aika rankkaa, rankinta on ollut järkyttävä väsymys. Ulospäin ei varmaankaan paljon oo näkynyt miten mun päässä ja kropassa myllertää. Rankkaa on ollut myös yrittää unohtaa huolet ja luottaa siihen, että kaikki menee hyvin. Niinkuin suurimmalla osalla meneekin.

Tätä kirjoittaessani olen tuntenut vauvan potkut kolme päivää. Nytkin alavatsassa tuntuu tasaisia muksaisuja. Hämmentävää mutta saa joka kerta hymyilemään. Koen olevani aivan järjettömän onnekas, että saan kokea tämän ihmeen. Kasvattaa sisälläni lasta, joka on puoliksi minua ja puoliksi minulle rakkainta ihmistä. Varsinkin, koska tämä raskaus ei meille ollut itsestäänselvyys. Olen joka päivä kiitollinen siitä, että saan kokea sen, mikä mielestäni on suurin ihme mitä olemassa on. 

Kiitos 2016, että toit mulle niin paljon rakkautta elämään, ja että sain aloittaa matkan kohti äitiyttä.